Henkilöstöpalveluyritysten liiton toimitusjohtajan Merru Tuliaran mukaan työllisyyspolitiikka on Suomessa epäonnistunut.
Kun samaan aikaan on suuri rakennetyöttömyys, paljon työttömiä ja huutava pula osaajista, niin jotain on Tuliaran mukaan mennyt pieleen. Hänen mukaansa yritysten ja elinkeinoelämän näkemyksiä ei ole kuultu ja ennakointi on epäonnistunut.
– Nykyinen hallitus on ollut ponneton työllisyystoimissa ainakin tähän saakka, Merru Tuliara sanoi Elinkeinoelämän valtuuskunta EVAn webinaarissa tänään keskiviikkona.
Tuliaran mielestä työllisyyspalvelut ovat olleet vuosikausia aliresursoituja, eikä TE-toimistoilla ole ollut aikaa kohdata työttömiä.
– Moni työtön tarvitsee apua työn etsimisessä. Tuntuu, että heidät jätetty aika yksin, Tuliara sanoi.
Ihmiset pyörivät samoissa toimenpiteissä vuosikausia
Entinen työministeri, nykyisin Kuntaliiton työllisyyden kuntakokeilun projektikoordinaattorina työskentelevä Jari Lindström (sin.) sanoi, että hallitus toisensa jälkeen on leikannut työvoimapalveluista, kunnes Juha Sipilän (kesk.) hallitus viime vaalikaudella lisäsi työttömiä auttavaa henkilöstöä TE-toimistoihin aktiivimallin vuoksi ja nykyinen hallitus on jatkamassa samalla tiellä.
Lindströmin mukaan moni työtön on moniongelmainen.
– Palvelurakenteessa on se ongelma, että ihmiset ovat väärissä palveluissa, kun heidät pitäisi saattaa oikeisiin palveluihin. Tarkoitan tällä sitä, että jos ihmisellä on alkoholiongelma, mielenterveysongelmaa tai jotain muuta elämänhallinnan ongelmaa, niin ei ensimmäiseksi ruveta työntämään työllisyyspalveluita. Mutta kun meidän lainsäädäntömme on sellainen, että heidät on velvoitettu hakemaan töitä, Lindström selvitti.
Lindströmin mukaan tähän epäkohtaan ollaan nyt puutumassa kuntakokeiluiden kautta. Lindströmin mukaan työvoimapalveluiden puute ei ole ongelma Suomessa, sillä räätälöityjä palveluita on valtava määrä. Ongelmana on se, että palvelut eivät seurustele keskenään.
– Ihmiset pyörivät samoissa toimenpiteissä vuosikausia, eivätkä pääse niistä eteenpäin, Lindström sanoi.
Työttömyys on status, josta on vaikea päästä eroon
EVAn tänään julkaiseman analyysin Sitkeästi työttömät kirjoittanut konsultti Jussi Pyykkönen sanoi, että Suomessa työmarkkinoilla joko ollaan tai ei olla, ja se sopii huonosti maailmaan, jossa työtehtävät vaihtelevat eikä samassa työpaikassa olla 30 vuotta.
– Työttömyys on riski itsessään. Työttömyys on status, josta on vaikea päästä eroon, Pyykkönen totesi.
Hänen mielestään nykymaailmaan sopisi paremmin se, että voidaan olla työllisyyden ja työttömyyden välimaastossa, ja se vähentäisi myös työttömyyteen liittyvää stigmaa eli häpeäleimaa.
EVAn johtaja Emilia Kullas kysyi, missä vaiheessa työttömälle tulee leima, eli kuinka nopeasti työttömän pitäisi päästä uuteen työhön välttyäkseen työttömyyden sitkeältä leimalta.
– Yksi virstanpylväs on kolme kuukautta. Tilastot osoittavat, että kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen todennäköisyys työllistyä putoaa aika rajusti, Merru Tuliara sanoi.
Hän lisäsi, että kolme kuukautta on melko lyhyt aika, jos mietitään nykyajan rekrytointiprosesseja, jotka voivat hyvin kestää kolme kuukautta, eikä ensimmäinen haku välttämättä tärppää.
– Sanotaanko näin, että neuvona sellaisille henkilöille, jotka tulevat irtisanotuiksi ja saavat ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, niin se ei ole mikään hetki ottaa rauhassa, levätä ja nauttia vapaa-ajasta, vaan pitää heti lähteä työnhakuun. Siinä ei ole varaa jäädä odottelemaan. Nopeasti vain uusiin töihin ja sillä lailla vältytään ehkä työttömän leimalta, Tuliara sanoi.
Kun työttömyys alkaa, on jo liian myöhäistä
Jussi Pyykkösen mukaan koulun penkiltä päästään työelämään kohtuullisen jouhevasti ja merkittävin työllisyysvirtaus tulee sieltä eikä työttömistä.
– Kun työttömyys alkaa, silloin on jo myöhäistä. Jotain pitäisi pystyä tekemään jo ennen, Pyykkönen sanoi.
Sen vuoksi hän esittää analyysissaan, että oppisopimuskoulutuksen palkkatuki pitäisi laajentaa kaikille ilman perusasteen jälkeistä tutkintoa oleville.
– Eli koulutetaan porukkaa, kun he ovat vielä työelämässä, jolloin heidän työllistymistodennäköisyytensä työttömyyden uhatessa olisi jo valmiiksi hyvä, eikä pitkittymistä pääsisi tapahtumaan, Pyykkönen sanoi.
Jari Lindström oli samoilla linjoilla.
– Meillä on tavattu ajatella niin jäykästi, että kun tulee 200 päivää, 300 päivää, 500 päivää, niin sitten lähtee prosessit liikkeelle. Pitäisi ajatella tässä ja nyt, että miten autetaan mahdollisimman nopeasti ihmistä, Lindström sanoi.
Hänen mielestä työttömyyteen pitäisi valmistautua ennakoivasti, jos esimerkiksi toimialalla on huonot näkymät.
– Se on tilastojen mukaankin totta, että kolme kuukautta on aika, jonka jälkeen haasteet kasvavat koko ajan. Siksi nopea reagointi on todella tärkeää, Lindström painotti.
Hänen mukaansa lääke pois kaavamaisuudesta on luovempi työllisyyden hoito.
– Lainsäädännön tulee olla mahdollistavaa, ei hidastavaa tai jopa estävää. Meillä on edelleen lainsäädännössä rakenteita, jotka estävät työttömän parhaan auttamisen, Lindström sanoi ja peräänkuulutti ministeriöitä katsomaan peiliin.
Hänen mukaansa iso osa ongelmista ratkaistaisiin asiakaslähtöisyydellä eli asettamalla työtön etusijalle, ja prosessi ja organisaatio tulisivat vasta perässä.
Ansiosidonnaisen porrastus vaikka kokeilujen kautta
Kaikki kolme asiantuntijaa olivat ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastamisen kannalla. Lindström tosin etenisi kokeilun kautta.
– Kyllä porrastaisin, koska kannustimet työhön pitää saada kuntoon. Meillä on lukemattomia esimerkkejä siitä, että meidän järjestelmä ei kannusta työhön. Koronan aikana on useat lomautettu ja nyt lasketaan, kuinka paljon voidaan tehdä töitä, ettei se vaikuta ansiosidonnaisen tukiin, Merru Tuliara kertoi.
Jussi Pyykkösen mielestä ansiosidonnainen työttömyysturva pitäisi porrastaa, muuttaa universaaliksi eli ulottaa kaikille ja tehdä vielä suhdanneperustaiseksi.
– Nämä kolme pitäisi vihdoin saada eteenpäin, Pyykkönen sanoi.
Porrastaminen on hänen mukaansa sopusoinnussa työllistymistodennäköisyyksien arvioinnin kanssa. Universaalisuus on oikeudenmukaisuuskysymys ja työmarkkinoiden toimivuuden tehokkuuskysymys ja ja suhdanneperustaisuutta kannattaisi Pyykkösen mielestä pohtia, vaikka se onkin vaikeimmin toteutettavissa. Suhdanneperustaisuus tarkoittaa siitä, että esimerkiksi koronakriisin kohdatessa turva olisi pidempi ja noususuhdanteessa lyhyempi.
Jari Lindström totesi, että ammattiyhdistysliikkeellä on epäilyksiä porrastuksen suhteen. Hänen mukaansa pitää olla tutkittua näyttöä siitä, että porrastuksella on positiivista vaikutusta työllisyyteen.
– Miksei asiaa voisi lähestyä vaikka kokeilun kautta, jolloin saataisiin faktaa, Lindström ehdotti.
Perustili vähentämään sitkeää työttömyyttä
Jussi Pyykkönen ehdottaa perustilimallin käyttöönottoa, mikä tarkoittaisi etuuksien yhdistämistä ja toimeenpanon automatisointia. Nykyinen kansanedustaja Elina Lepomäki (kok.) on kehittänyt perustilimallin, jota Pyykkönen luonnehti pitkälle viedyksi hyvinvointialustaksi.
– Itse esitän karsittua versiota perustilistä, Pyykkönen kertoi.
Jokaisella 18 vuotta täyttäneellä, joka on siirtynyt työmarkkinoille tai opiskeluihin, tulisi oma perustili, jolle siirrettäisiin alkupääomaa 20[nbsp]000 euroa.
– Alkupääoma ja nostot, joita tililtä tehdään, korvaisivat työmarkkinatuen, peruspäivärahan ja opintorahan. Vastaavasti tilille voitaisiin kerryttää lisää rahaa niin, että kymmenen prosenttia palkkatuloista siirtyisi tilille. Jos tienaat vaikka kolme tonnia, tilille tulisi 300 euroa.
Pyykkösen mukaan ideana perustilissä olisi se, että se tekisi työn ja etuuksien yhdistämisestä nykyistä selkeämpää ja yksinkertaisempaa ja vähentäisi on-off-tilannetta työmarkkinoilla. Se lisäsi myös työkokemusten määrää ja vähentäisi sitä kautta sitkeää työttömyyttä.
LUE MYÖS:
