Pääministeri Juha Sipilän hallitus on koko kuluneen vaalikauden ajan pyrkinyt yksipuolisesti heikentämään työntekijöiden asemaa työmarkkinoilla. Hallituksen aloitteesta on muun muassa leikattu lomarahoja, heikennetty työehtoja ja kajottu työttömyysetuuksien tasoon ottamalla käyttöön niin sanottu työttömien aktiivimalli. Tätä taustaa vasten olisikin ollut toivottavaa, että hallitus pidättäytyisi edes viimeisessä kehysriihessään tekemästä uusia päätöksiä työntekijöiden kustannuksella.
Toisin kuitenkin kävi. Hallitus ei näytä vähäisintäkään merkkiä siitä, että se olisi taipumassa korjaamaan linjaansa. Yleisellä tasolla näpertelyn asteelle ja tuloksiltaan laihaksi jääneessä kehysriihessä hallitus päätyi tekemään jälleen joukon uusia päätöksiä, joilla lisätään epätasa-arvoa ja turvattomuutta työmarkkinoilla. Irtisanomissuojan heikentäminen alle 20 työntekijän yrityksissä sekä määräaikaisten työehtosopimusten salliminen kolme kuukautta työttömänä olleille nuorille ilman perusteita ovat rajuja toimenpiteitä, joita hallitus nyt härkäpäisesti ajaa eteenpäin siitä huolimatta, että niihin liittyy merkittäviä ongelmia yhdenvertaisuuden näkökulmasta.
Hallitukselta vaikuttaisi unohtuneen, ettei nuorten asemaa työmarkkinoilla heikentämällä ole saavutettu myönteisiä vaikutuksia. Esimerkiksi 1990-luvulla toteutetun nuorten palkka-alen vaikutukset on myöhemmin arvioitu täysin tehottomiksi työllisyyden edistämisen kannalta. Olisikin mielenkiintoista saada tietää, mihin näyttöihin hallitus perustaa arvionsa siitä, että nuorten määräaikaisuuksia lisäämällä heidän työllisyytensä vahvistuisi. Tiistaina eduskunnassa hallituksen julkisen talouden suunnitelmasta käydyn keskustelun yhteydessä hallituksen avainministeritkään eivät vaikuttaneet olevan perillä päätöstensä perusteista tai vaikutuksista nuorten asemaan työmarkkinoilla. Tältä hallitukselta näyttää olevankin liikaa pyydetty, että asioita selvitettäisiin etukäteen.
Työllisyyttä hallitus olisi voinut vahvistaa esimerkiksi ottamalla käyttöön työllistämissetelin, nostamalla yritysten arvonlisäveron alarajaa ja helpottamalla yritysten ensimmäisen työntekijän palkkaamista verovähennyksellä. Nämä työllisyystoimenpiteet ovat toteutettavissa myös ilman sellaisia juridisia ongelmia, joita hallituksen kehysriihen linjauksiin liittyy.
Viime aikoina on myös erityisesti syntyvyyden lasku herättänyt huolta nuorten tulevaisuudenuskosta. Tätä tulevaisuudenuskoa ja yhteiskunnan vakautta pitäisi päätöksentekijöiden nyt pystyä ruokkimaan sen perusteettoman heikentämisen sijaan. Jokainen ansaitsee yhdenvertaisen ja reilun kohtelun työmarkkinoilla. Näin ihmiset voivat rakentaa tulevaisuutensakin vakaalle pohjalle.
