Työmarkkinajärjestöt eivät halua tasata vanhemmuuden kustannuksia

Kotihoidontuen jakaminen uhkaa kariutua, eikä työmarkkinaosapuolilta löydy halukkuutta tasata nykyistä enempää vanhemmuuden kustannuksia.

Kotihoidontuen kiintiöiminen äidille ja isälle sekä subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ovat ajautuneet vastatuuleen hallituksessa. Neuvotteluja uudistuksen kohtalosta käydään parhaillaan hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken.

Keskustan kansanedustaja Annika Saarikko on vaatinut hallitusta perääntymään kotihoidontuen pakkojaosta vanhempien kesken. Hänen mielestään todellinen tasa-arvoteko olisi vanhemmuuden kustannusten jakaminen nykyistä oikeudenmukaisemmin äidin ja isän työnantajien kesken.

Kokoomuksen kansanedustaja Sofia Vikman puolestaan vaati Aamulehdessä seuraavaa hallitusta patistamaan työmarkkinajärjestöjä ratkaisuun vanhemmuuden kustannusten tasaamiseksi.

Hallitus selvitti vanhemmuuden kustannusten tasaamista viimeksi rakennepoliittisen ohjelman yhteydessä syksyllä 2013. Hanke ei toteutunut, koska kolmikannasta ei löytynyt halukkuutta kompensoida kustannuksia nykyistä laajemmin.

– Ne, joita tässä yritetään auttaa, eli työnantajat, eivät halua tasausta, Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) johtava asiantuntija Vesa Rantahalvari sanoo.

Akavan asiantuntija Tarja Arkio vahvistaa, ettei myöskään palkansaajapuolella ole halua nykyistä suurempaan tasaukseen.

Suomen Yrittäjänaiset teki vuonna 2013 kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin eduskuntaa tasaamaan vanhemmuuden kulut verovaroista. Aloitteesta lienee peräisin poliitikkojen usein toistama väite, että yksi vauva maksaa äidin työnantajalle 12 000 euroa.

Kulueriä ovat raskaudesta aiheutuvat sairauspoissaolot, äitiys- ja vanhempainvapaasta kertyvät palkka- ja lomapalkkakulut sekä sairaan alle 10-vuotiaan lapsen hoitokulut. Akava, EK ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos kritisoivat aloitteen taustalaskelmia harhaanjohtaviksi.

Kustannuksista korvataan lähes 70 prosenttia

Sosiaali- ja terveysministeriön vanhempainvapaatyöryhmä selvitti jo ennen eduskuntavaaleja 2011 yksittäiselle työnantajalle perhevapaista aiheutuvat suorat kustannukset.

Esimerkkilaskelmassa työnantajan bruttokustannukset ovat yli 16 000 euroa, mutta niistä korvataan työnantajalle yli 11 000 euroa. Nettokustannuksiksi jää reilu 5 000 euroa. Työnantajalle korvataan jo lähes 70 prosenttia perhevapaakustannuksista, jotka voidaan riittävällä tarkkuudella arvioida.

Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaan ajalta työantajille aiheutuvat lakisääteiset vuosilomakustannukset korvataan nykyisin kokonaan.

Jos työnantaja maksaa äitiys- ja isyysvapaan ajalta palkkaa, vanhempainpäiväraha maksetaan työnantajalle. Näitä työsopimusperäisiä kuluja korvataan jo työnantajille sekä työnantajien että palkansaajien mielestä riittävästi. Mikäli korvaustasoa korotettaisiin, tarkoittaisi se sitä, että työnantajien maksamat sairausvakuutusmaksut sekä palkansaajien ja yrittäjien maksamat päivärahamaksut kasvaisivat.

– Me emme halua kiristää työn verotusta senttiäkään, EK:n Rantahalvari tähdentää.

Sijaisen rekrytoinnista ja perehdyttämisestä aiheutuvat kustannukset vaihtelevat suuresti. Työntekijöiden raskaus ei aiheuta sairauspoissaoloja keskimääräistä yleisemmin. Sairaita lapsia isät ja äidit hoitavat lähes yhtä usein. Näiden kustannusten korvaamiseen ei ole nähty tarvetta.

Vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten korvaukset rahoitetaan sairausvakuutuksen työtulovakuutuksesta, jota maksavat kaikki työnantajat, palkansaajat ja yrittäjät. Työnantajat rahoittavat ansioperusteisista etuuksista 70 prosenttia, palkansaajat ja yrittäjät 29,9 prosenttia ja valtio 0,1 prosenttia.

– Ne, jotka vaativat tasaamista, ovat lähinnä poliitikkoja, jotka edustavat tässä valtiota ja näkevät, että tässä on jokin ongelma. Yksi tapa työnantajien taakan keventämiseen on se, että valtion rahoitusosuus työtulovakuutuksessa kasvaa, Rantahalvari ehdottaa.

Arkion mukaan Akava suhtautuu varovasti valtion osuuden kasvattamiseen, koska se koituisi palkansaajien maksettavaksi verotuksen kautta. Akava on kuitenkin valmis keskustelemaan asiasta, mikäli valtion osuuden kasvattaminen pienentäisi sekä työnantajan että palkansaajan maksuosuutta.

Kotihoidontuen kiintiöiminen saa kannatusta

Akava ajaa vanhempainvapaajärjestelmään uudistusta, joka pidentäisi sekä äidille että isälle kiintiöityä vanhempainvapaakautta kuuteen kuukauteen ja säilyttäisi vapaasti jaettavan kuuden kuukauden jakson ennallaan.

Tämän 6+6+6-mallin bruttokustannukset olisivat 323 miljoonaa euroa vuodessa, jos 50 prosenttia isistä käyttäisi pidennyksen. Akava arvioi, että nettokustannukset voisivat olla 20–30 prosenttia pienemmät.

Akavan Arkio kertoo, että Ruotsissa työnantajat rahoittavat puhtaasti vanhemmuuden kustannukset.

– Kyllä me olemme valmiita siihen, että siinä on edelleen palkansaajien osuus mukana, mutta ei sitä pidä ainakaan kasvattaa, koska se vaikuttaa suoraan verotukseen, Arkio toteaa.

Rantahalvari kertoo moittineensa akavalaisia mallista, joka lisäisi julkisia menoja ja kiristäisi työnverotusta, jota Akava sanoo vastustavansa. Hänen mielestään Akavan tavoitteet ovat ristiriitaisia.

EK ei ole innostunut minkäänlaisista pidennyksistä nykyisiin perhevapaisiin, vaikka valtionmaksuosuutta kasvatettaisiinkin.

– Meillä on ihan riittävät, ellei liian laajat poissaolo-oikeudet töistä, Rantahalvari toteaa.

Työnantajaliitto on kannattanut kotihoidontuen kiintiöimistä, samoin Akava.

– Se olisi askel oikeaan suuntaan, Arkio sanoo.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt