TVO:n hallitus esittää, ettei Olkiluodon neljännelle reaktorille haeta sittenkään rakentamislupaa. TVO:n päätös on ymmärrettävä.
Rakennuslupavaiheessa voimalayhtiöltä vaadittaisiin jälleen hyllymetreittäin suunnitelmia ja päätös reaktorivalinnasta, eikä näitä asioita liene viety eteenpäin OL3:n keskeneräisyyden aikana. Lisäksi, kun Olkiluoto 3 -projektiin liittyvien miljardiluokan kulujen maksajasta kiistellään edelleen rakennuttaja AREVAn kanssa, olisi uuteen hankkeeseen sitoutuminen valtava taloudellinen ja operatiivinen riski.
Ydinvoiman vastustajien ei kannata vielä iloita, sillä päätöksen dramaattisuutta vähentää Suomen poliittinen tilanne. Kolmen suuren hallitus voisi hyvin tarjota ydinvoimalle jatkossakin myötämielistä asennetta, erityisesti nyt, kun yksi periaatepäätös jäisi muuten käyttämättä.
TVO:lla on halutessaan hyvä asema hakea periaatepäätöstä uudelleen, kun materiaalista suuri osa on jo valmiina, ja markkinoiden kehityksestä on käytettävissä uutta tietoa. Parhaassa tapauksessa OL3:n suurin auki oleva osa, automaatiojärjestelmä, saattaisi päästä koekäyttöön jo tämän vuoden loppukesällä. Tämä voisi tarkoittaa reaktorin koekäyttöä jo ensi vuonna, ja sen myötä vapautuvia resursseja kohti uutta projektia.
Päätökseen sisältyy TVO:n kannalta kuitenkin myös kilpailullinen riski. Jos uusi ydinvoimalalupa aiotaan myöntää, apajille saattaa iskeä myös Fortum, jonka tilanne on mielenkiintoinen: Fortum on nyt mukana Fennovoimassa, joka aikoo rakennuttaa Hanhikivelle Rosatomin AES-2006 -voimalan – siis juuri saman, joka sisältyi jo Fortumin hylättyyn periaatepäätöshakemukseen vuonna 2009.
Fortumilla saattaisi olla kisassa hiuksenhieno etulyöntiasema, sillä Rosatomin voimalan tuotekehitys Suomen säteilyviranomaisten vaatimaan malliin on jo täydessä käynnissä, kun taas kaikkien muiden reaktorityyppien kanssa jouduttaisiin aloittamaan alusta. Paitsi tietysti AREVA:n EPR:n, jota kukaan tuskin lähtee enää tilaamaan.
Jos Fortumilla ollaan edelleen kiinnostuneita ydinvoimaluvasta, siellä varmasti seurataan Fennovoima-hankkeen etenemistä kynsiä pureskellen. Jos yhteistyö venäläisten kanssa sujuu ja projekti lähtee etenemään odotetusti, se olisi vahva positiivinen näyttö varsinkin verrattuna epäonniseen Olkiluoto 3 –projektiin.
Toisaalta, jos rakentamislupavaiheesta ei päästä eteenpäin odotettuun tahtiin – mikä on toki mahdollista, sillä Rosatomin mukaantulo Fennovoimaan on tapahtunut erittäin nopealla aikataululla – olisi Fortum luvanhaussa yhtä lailla lähellä nollapistettä.
Ydinvoimassa on kyse miljardiluokan hankkeesta, jossa erittäin suuri osa kuluista menee maksuun jo ennen laitoksen käyttöönottoa. Näiden vaiheiden onnistumisella on valtava vaikutus koko projektin kannattavuuteen. Aloittava hallitus seuraa taatusti erittäin tarkasti, miten Olkiluodon 3:n viimeistely ja Fennovoiman alkutahdit sujuvat, ennen kuin uusia periaatelupia myönnetään kenellekään.
Kirjoittaja Matti Parpala oli eduskuntavaaleissa kokoomuksen ehdokkaana Helsingissä. Hän valmistuu toukokuussa Harvardin yliopiston Kennedy School of Governmentista, jossa hänen lopputyötään ohjasi ydinturvallisuusprofessori Matthew Bunn.
