Eero Sillasto on selvittänyt väitöstutkimuksessaan, miten uusiutumattomia luonnonvaroja tuotannossaan käyttävien yritysten kohtaamat kiinteät kustannukset vaikuttavat päätöksentekoon ja markkinatasapainoihin.
Tutkimuksen mukaan kaivannaisteollisuudessa tyypilliset, tuotannon tilapäisen lopettamisenkin jälkeen jatkuvat kiinteät kustannukset vääristävät kilpailua. Tuotannon aloittamispäätökset vaativat pitkän aikavälin ajattelua, jossa otetaan samalla huomioon toisten yritysten tuotannon aloitus- ja lopettamispäätösten hidas aikataulu.
Sillaston tutkimuksen mukaan kilpailullinen tasapaino ole tällaisilla markkinoilla yhteiskunnan kannalta tehokas.
Väitöstutkimus tarkastelee uusiutumattomiin luonnonvaroihin pohjaavaa tuotantoa, jossa yrityksen kiinteät, tuotantomääristä irrallaan olevat kustannukset eivät häviä tuotannon seisahtuessa, vaan vasta, kun yritys luopuu lopullisesti tuotannosta.
– Keskityin tutkimuksessani siihen, mitä markkinatasapainolle tapahtuu, jos yksittäinen tuotanto pysähtyy tai jos se lopetetaan kokonaan. Rajallisessa tuotannossa tällä on merkitystä, Sillasto kertoo Luonnonvarakeskuksen tiedotteessa.
Aikaisemmissa resurssitaloustieteen tutkimuksissa tuotantoon kohdistuvien kiinteiden kustannusten on ajateltu poistuvan, kun tuotanto ajetaan alas. Tämä on johtanut siihen, että tuotantopäätökset perustuvat epärealistisille odotuksille.
Tehokas, yhteiskunnan yhteenlasketun hyödyn maksimoiva ratkaisu ei ole Sillaston mukaan saavutettavissa markkinavetoisesti.
– Yhteiskunnan kannattaa pitää silmällä markkinoita ja arvioida, ovatko tuotantopoikkeamat optimaalisesta ratkaisusta merkityksellisiä ja niin isoja, että kannattaisi pohtia politiikkaa tehokkuuden lisäämiseksi, Sillasto toteaa.
Esimerkiksi kasvintuotannolle elintärkeän fosforin varannoista suurin osa on muutamassa paikassa, kuten Marokossa. Euroopan ja Suomen fosforivarannot ovat pienet, jolloin olemme muutaman tuottajan välisen kilpailun armoilla.
Tällöin tehokkain ratkaisu on pohtia, miten varantojen omistajat aikovat tuotantoaan jakaa ja varautua kauppaneuvotteluihin omistajien kanssa. Toisin sanoen, yhteiskunta voi pyrkiä koordinoimaan varannon käyttöä.
Sillasto väittelee aiheesta keskiviikkona 14. elokuuta Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa.
