Turun yliopiston tutkijat Simo Laakkonen ja Timo Vuorisalo ovat toimittaneet yhdessä John McNeillin ja Richard Tuckerin kanssa uuden kirjan The Resilient City in World War Two: Urban Environmental Histories, joka tarkastelee suomalaisten ja ulkomaisten kaupunkien luonnon ja kulttuurin sopeutumiskykyä toisen maailmansodan ääriolosuhteissa.
Syvimmät jäljet sota jätti tutkijoiden mukaan kaupunkeihin, jotka joutuivat pommitusten kohteiksi. Atomipommien pudottaminen Hiroshimaan ja Nagasakiin johti koko länsimaisen kulttuurin muutokseen.
– Kun atomiaseet suunnattiin kaupunkeihin, kaupunkikulttuuri otti ne tähtäimeensä. Atomipommien hirvittävien kokonaisvaikutuksien salaaminen päästi luovan mielikuvituksen valloilleen, kuvailee kirjantekoon osallistunut Tampeeen yliopiston projektipäällikkö Kimmo Ahonen tiedotteessa.
Populaarikulttuuri alkoi suoltaa sodan jälkeen kirjoja, sarjakuvia ja kauhuelokuvia, joissa radioaktiivisen säteilyn tuloksena syntyneet hirviömäiset skorpionit, heinäsirkat, madot ja hirmuliskot valloittivat kaupungin toisensa jälkeen.
– Nykyaikaisen ympäristöajattelun peruspilari, pelko ihmisen aiheuttamasta maailmanlopusta, syntyi pitkälti Yhdysvaltain harjoittaman atomisodan seurauksena, Laakkonen jatkaa.
Toista maailmansotaa on tutkijoiden mukaan käytetty viime vuosina usein malliesimerkkinä tilanteesta, jossa yhteiskuntien tuhoutuminen on vältettävissä vain julkisen vallan vahvojen toimien voimalla. Ilmastonmuutosta on pidetty tällaisena sosioekologisena kriisinä, jossa julkisen vallan tulisi ottaa poikkeuksellisen vahva asema.
– Toista maailmansotaa ei voi kuitenkaan käyttää vielä tällaisena esimerkkinä. Demokraattiset hallitukset antoivat maailmansodan aikana valtioille poikkeukselliset valtaoikeudet tilanteessa, jossa vapaata maailmaa uhkasi natsismi, fasismi ja kommunismi. Ilmastonmuutos ei ole vielä aiheuttanut vastaavaa poliittista hätätilaa, jossa maailma eli toisen maailmansodan alla, Laakkonen ja Vuorisalo arvioivat.
He kuitenkin muistuttavat, että kaikki on mahdollista tulevaisuudessa. Siksi maailman suurimman sotilaallisen konfliktin esimerkkejä luovasta kriisinhallinnasta kannattaa heidön mielestään tutkia tutkia ja ottaa niistä oppia vastaisen varalle.
