Jihadismitutkija Juha Saarinen arvostelee Suomen julkisessa keskustelussa toistuvaa termiä ääriliikehdinnän ”juurisyyt”. Tällainen juurisyiden ajatus sisältyy Saarisen mukaan muun muassa puheisiin siitä, että parasta terrorismintorjuntaa on ”kaikkien pitäminen samassa veneessä”.
Saarinen huomauttaa puheiden juurisyistä olevan ongelmallisia, koska akateeminen tutkimus ei juurikaan tue väitettä siitä, että yhteiskunnallisen ongelmat johtavat radikalisoitumiseen yhteiskunnallisella tasolla. Tällaisina radikalisoitumiseen usein liitettyinä ongelmina Saarinen mainitsee eriarvoisuuden, köyhyyden ja syrjäytymisen.
− ”Juurisyyt” ovat merkittäviä yhteiskunnallisia ongelmia, jotka vaikuttavat suuriin ihmisjoukkoihin. Valtaosa näitä ongelmia kohtaavista ei koskaan radikalisoidu tai osallistu ääriliikehdintään, Juha Saarinen kirjoittaa Twitterissä.
− Tässä yhteydessä on tärkeää huomauttaa, etteivät kaikkein heikoimmassa olevat radikalisoidu juuri koskaan. Heillä ei ole siihen tarvittavia resursseja, hän jatkaa.
”Jihadistit ovat päätöksiä tekeviä yksilöitä”
Esimerkiksi Euroopassa valtaosa jihadistisiin iskuihin osallistuneista on Saarisen mukaan ”sosioekonomisia alisuorittajia”.
− Euroopan muslimiväestöllä − ja musliminuorilla (valtaosa iskijöistä) − on merkittäviä ongelmia taloudellisen alisuorittamisen kanssa. Näyttöä siitä, että juuri taloudellinen alisuorittaminen AIHEUTTAA radikalisoitumista ei kuitenkaan ole. Ainakaan toistaiseksi.
Saarisen mukaan tämä ei tarkoita, etteikö yhteiskunnallisilla ongelmilla olisi roolia radikalisoitumisessa.
− Subjektiiviset kokemukset eriarvoisuudesta/syrjinnästä/ulkopuolisuudesta voivat olla tärkeitä tekijöitä. Kokemukset eivät itsessään johda radikalisoitumiseen vaan siihen tarvitaan myös muita tärkeämpiä elementtejä.
Tällaisina Saarinen mainitsee muun muassa altistumisen ja avoimuuden ideologialle, joka tapahtuu usein karismaattisten aktivistien ja lähipiirin kautta), sekä psykologisen tarpeen yhteenkuuluvuuden ja merkityksen löytämiselle.
Saarisen mielestä ”esimerkiksi perussuomalaisten tapa linkittää jihadismi maahanmuuttoon vääristää kuvaa jo kauan sitten kotoperäistyneestä ilmiöstä”.
Jotkut poliitikot taas puhuvat hänen mielestään ongelmallisesti ääriliikehdinnästä yhteiskunnallisten epäkohtien tuotteena tai oireena. Hänen mielestään on ensisijaisen tärkeää, että jihadistiseen liikehdintään osallistuneita ymmärretään autonomisina, omiin päätöksiin kykenevinä yksilöinä.
− Yhtä lailla on tärkeää välttää vääristäviä tulkintoja heistä yhteiskunnan uhreina, jotka ovat passiivisesti ajautuneet mukaan liikehdintään, “oirehtien” esim. Isisiin riveihin liittymisellä. Suomalaisen yhteiskunnan ongelmat, ja etenkin suomalaisten muslimien kohtaamat rakenteelliset ongelmat, selittävät todella heikosti sitä, miksi juuri Isis on onnistunut vetämään puoleensa kymmenittäin suomalaisia. Tätä selittävät tekijät löytyvät muualta.
Keskustelu ilmiöstä uhkaa vääristyä
Juha Saarisen mukaan tehokas terrorismintorjunta vaatii tarkkaa kuvaa siitä, miksi ääriliikehdintään osallistutaan. Radikalisoitumisen raamittaminen sosiaalisena ilmiönä on hänen mukaansa keskeinen piirre väkivaltaisen ääriliikehdinnän ehkäisyssä.
Mutta jos terrorismin torjuntaa lähestytään kokonaisuutena, niin se ei riitä, Saarinen huomauttaa. Hänen mielestään ääriliikehdinnän moniulotteisuudesta pitää viestiä mahdollisimman tarkka kuva myös julkisesti.
− Muutoin vaarana on, että julkinen ymmärrys ja keskustelu ilmiöstä vääristyy ja lisää painetta epärealistisille ja tehottomille vastatoimille. Tästä esimakua saatu mm. AlHol-keskustelussa.
