Tutkija: Suomen on pohdittava Nato-suhteensa uudelleen

Naton kylmän sodan jälkeinen, kriisinhallintaan keskittyvä aikakausi on päättynyt, toteaa Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak.

Hänen mukaansa puolustusliiton toiminnan painopiste on nyt yhteisen puolustuksen ja globaalien kumppanuuksien kehittämisessä.

– Suomen suhde Natoon muuttuu: tulevaisuudessa saatamme istua samalla aidalla, mutta maa ympärillämme on siirtynyt. Siksi on syytä pohtia avoimesti, mitä muutos tarkoittaa Suomelle, Charly Salonius-Pasternak kirjoittaa FIIA Commentissaan.

Nato pohtii syyskuisessa Walesin-huippukokouksessaan, miten yhteistä puolustusta pitäisi vahvistaa ja kumppanuuksia kehittää. Salonius-Pasternakin mukaan Suomen kannalta on tärkeää ymmärtää, miten Nato hahmottaa tulevaisuuden roolinsa ja tarvittaessa muuttaa toimintaansa.

Naton strateginen konsepti kirjaa organisaation kolme päätehtävää: yhteisen puolustuksen (Collective defence), kriisinhallinnan (Crisis management) ja yhteistyöpohjaisen turvallisuuden (Cooperative security). Naton strategisen konseptin julkistamisen aikana vuonna 2010 kriisinhallinta nähtiin Naton päivittäisen toiminnan tärkeimmäksi tehtäväksi.

Tutkijan mukaan nyt sen merkitys Natoa yhdistävänä tekijänä ja puolustusliiton jäsenten ja kumppanien yhteistyön ja suorituskykyjen vahvistajana vähenee.

– Naton harjoitusten painopiste on jo siirtynyt kriisinhallinnasta yhteisenpuolustuksen – Naton peruskirjan viidennen artiklan – toimeenpanoon. Viime vuoden aikana olemme nähneet Naton laajimmat sotilaalliset harjoitukset Itämeren alueella sitten kylmän sodan, Salonius-Pasternak kirjoittaa.

Naton suurimmat harjoitukset vuonna 2013 olivat Northern Coasts ja Steadfast Jazz, joka oli samalla Naton merkittävin harjoitus. Suomi ja Ruotsi osallistuivat Steadfast Jazziin, jossa harjoiteltiin yhteistä puolustusta.

Ei ole oikein hahmotettu

Hän arvioi, että Suomessa ja Ruotsissa harjoitusta ei välttämättä hahmotettu yhteisen puolustuksen harjoitukseksi, mutta näin Naton jäsenet sen näkivät. Tänä vuonna harjoitukset ovat jatkuneet, ja Suomi ja Ruotsi ovat osallistuneet muun muassa BALTOPS- ja Sabre Strike -harjoituksiin.

– Suomen syksyllä isännöimä Northern Coasts 2014 -harjoitus pohjautuu virallisesti kriisinhallintaskenaarioon, mutta kokoaa Venäjää lukuun ottamatta kaikki Itämeren Nato-maat ja kumppanit yhteiseen meri-, ilma- ja erikoisjoukkojen harjoitukseen. Naton harjoitustoiminta keskittyy siis tulevaisuudessa lähes yksinomaan yhteiseen puolustukseen, tutkija toteaa.

Niin ikään Nato valmistelee niin sanottua Readiness Action Plan -suunnitelmaa (RAP), jonka pääpiirteet esitellään Walesin huippukokouksessa. Suunnitelman tarkoitus on lisätä Naton kykyä vahvistaa jäsenten puolustusta nopeasti, jos tähän ilmenee tarve.

– Lisäksi on todennäköistä, että nopean toiminnan joukkojen kärjen valmiusastetta nostetaan. Nato siis vahvistaa fyysistä läsnäoloaan ja kykyään puolustaa itäisiä jäsenmaitaan vastauksena Venäjän aggressiivisille sotilaallisille toimille, Salonius-Pasternak arvioi.

Naton kolmannen tehtävän eli kansainvälisten kumppanuuksien ja yhteistyön merkitys kasvaa Salonius-Pasternakin mukaan sitä mukaa kun kollektiivisen puolustuksen keskeisyys korostuu ja kriisinhallinnan merkitys vähenee.

– Syyt ovat ilmeisiä: esimerkiksi huoltovarmuuden ja kyber- ja energiaturvallisuuden takaamiseksi sekä joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi tarvitaan yhteistyötä monen eri valtion ja kansainvälisen organisaation kanssa. Yhteistyötä kumppanien kesken pyritään lisäämään, olipa kyse sitten Euroopan tai Afrikan unionista, Suomesta ja Ruotsista, Georgiasta tai Itä-Aasian neljästä kumppanista Japanista, Etelä-Koreasta, Uudesta-Seelannista ja Australiasta.

– Kaikki tämä vaikuttaa Suomen puolustukseen ja Nato-suhteeseen, Salonius-Pasternak summaa.

Jo nyt pitäisi mennä avuksi

Hänen mukaansa muutos voi uhata puolueiden ja puolustusvoimien sisäpoliittisista

syistä johtuvaa hiljaisuutta siitä, minkälaista yhteistyötä Suomi on viime vuosikymmenen aikana Naton kanssa tehnyt.

– Asiaan vihkiytyneeltä johdolta vaaditaankin aiempaa avoimempaa puhetta Natosta ja sen roolista Suomen puolustuksessa. Yhteistyö Euroopan unionin sisällä ja pohjoismaiden kesken on hyödyllistä, mutta ainakin toistaiseksi Nato on Suomen puolustuksen kannalta merkittävin monenkeskinen yhteistyötaho, Salonius-Pasternak sanoo.

Hän toteaa, että aiempaa läheisempi yhteistyö Naton kanssa voi tosin olla poliittisesti haastavaa.

– Koska Suomi ei kuulu Natoon, se uskottelee voivansa pysyä potentiaalisen Itämeren-konfliktin ulkopuolella. Todellisuudessa jo EU:n Lissabonin sopimus velvoittaisi Suomea avustamaan esimerkiksi Viroa sotilaallisesti, jos maahan hyökättäisiin, Salonius-Pasternak huomauttaa.

– Siksi tulee miettiä, onko Suomi valmis avoimesti osallistumaan yhteisen puolustuksen harjoituksiin, hän toteaa.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt