Suomi ja Kiina solmivat diplomaattisuhteet 28. lokakuuta 1950 keskellä Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton kamppailua vaikutusvallasta. Nyt Suomen Kiina-politiikan ytimessä ovat tutkimuksen mukaan Yhdysvallat ja Kiina, ja niiden poliittinen, taloudellinen, teknologinen ja sotilaallinen kilpailu.
Ulkopoliittisen instituutin vanhemman tutkijan Jyrki Kallion mukaan vaikuttaa siltä, että Suomi on asemoimassa itsensä Yhdysvaltain puolelle.
– Ilmapiiri Suomessa on muuttunut ja Kiinasta puhutaan entistä enemmän uhkana. 2000-luvun alussa korostunut Kiina-innostus on vaihtunut epäluuloon, Ulkopoliittisen instituutin keskiviikkona julkaiseman tutkimuksen kirjoittanut Kallio toteaa.
Käytännössä Suomen asennemuutos näkyy hänen mukaansa muun muassa hallituksen syksyllä julkaisemassa ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa sekä presidentti Sauli Niinistön marraskuisessa blogikirjoituksessa. Presidentti kirjoitti olettavansa, että EU:sta tulee entistä selvemmin Yhdysvaltain kumppani Kiinan-vastaisessa ”demokratioiden liitossa”.
– Näissä julkaisuissa korostetaan Kiinan muodostamia riskejä, kun taas Yhdysvallat esitetään Suomelle tärkeänä kumppanimaana, Kallio sanoo.
Hänen mukaansa Suomi pyrkii jatkossakin hyötymään Kiinan talouskasvusta, mutta ei tavalla, joka voisi vaarantaa Suomen ja Yhdysvaltain suhteet.
– Pieniä valtioita uhkaa alati vaara joutua suurvaltojen pelinappulaksi. Esimerkiksi Ruotsi joutui Kiinan epäsuosioon itsestään riippumattomista syistä. Samanlainen vaara uhkaa Suomeakin, Kallio arvioi.
Ruotsin ja Kiinan suhteet alkoivat heikentyä nopeasti sen jälkeen, kun Hongkongissa asunut Ruotsin kansalainen siepattiin Kiinaan vangiksi vuonna 2015.
Keskustelu Suomen Kiina-suhteesta vilkastui erityisesti vuonna 2017, kun Kiina vuokrasi kaksi pandakarhua Ähtärin eläintarhaan. Pandojen vuokraamisesta päätetään Kiinassa korkealla tasolla.
Kallion mukaan Ähtärin pandojen poliittista merkitystä voi pitää kuitenkin vähäisenä, sillä niiden vuokraamisella on pitkä ei-poliittinen tausta.
– Vuokrausta alettiin valmistella jo 2000-luvun alussa, kun suomalaisasiantuntemus tuli tunnetuksi Sichuanin metsä- ja luonnonsuojeluhankkeissa. Lisäksi poliittista päätöstä edelsi perusteellinen tieteellinen selvitys, jossa korostui Suomen ilmaston sopivuus pandojen lisääntymiselle, Kallio sanoo.
