Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä katsoo, että Suomen historia olisi voinut muodostua Viron kaltaiseksi.
– Isomman väestöpohjan, paremman sotilaallisen suorituskyvyn, demokratiassa pitäytymisen, 1930-luvun kansallisen eheytymisen ja erilaisen geopoliittisen sijainnin vuoksi Suomen reitti muodostui kuitenkin toisenlaiseksi, Markku Jokisipilä kirjoittaa Turun Sanomissa kolumnissaan.
Viro menetti neuvostovaltiolle 1940–1991 ainakin 75[nbsp]000 kansalaistaan murhattuina, karkotettuina tai vangittuina.
Tallinnassa sijaitsevassa Kommunismin uhrien muistomerkissä on heistä yli 22[nbsp]000 henkilön nimet.
Jokisipilän mukaan huomattavaa on, että Suomessakin historiankirjoissa Viro esitettiin osana Neuvostoliittoa eikä virolaisten itsenäisyystahdosta puhuttu. Maan esitettiin liittyneen neuvostovaltioon omasta halustaan.
– Neuvostoliitto kiisti Baltiaa, Puolaa ja Suomea koskeneen etupiirijaon sisältäneen Molotovin-Ribbentropin sopimuksen salaisen lisäpöytäkirjan olemassaolon aina vuoteen 1989 saakka, hän sanoo.
– Virolaiset olivat kommunismin kaatamisen etulinjassa. Rahva Hääl -lehti julkaisi lisäpöytäkirjan tekstin ensimmäisenä tiedotusvälineenä Neuvostoliitossa elokuussa 1988.
Vielä elokuussa 1991 Suomessa valtiojohto kieltäytyi sanomasta Gennadi Janajevin johdolla alettua kommunistista vallankaappausta sen oikealla nimellä. Markku Jokisipilä muistuttaa, että Suomessa suojelupoliisi kehotti jopa Helsingissä ollutta Viron ulkoministeri Lennart Mereä siirtymään Tukholmaan.
– Meri oli tiedotustilaisuudessaan todennut Viron pyrkivän itsenäistymään, mutta varautuvan myös pakolaishallituksen perustamiseen, Jokisipilä kertaa.
– 20.9.1991 Viro ilmoitti palauttavansa maan itsenäisyyden. Maassa olleet neuvostojoukot olivat hälytystilassa ja monet pelkäsivät, että Unkarin 1956 ja Tshekkoslovakian 1968 tapahtumat saisivat jatkoa Baltiassa. Näin ei kuitenkaan käynyt, kun kaappaus epäonnistui ja käynnisti Neuvostoliiton hajoamisen. Viro oli ja pysyi itsenäisenä.
