Tutkija: Kansainvälisen yhteisön autettava Etelä-Sudania itsenäisyyden tiellä

Etelä-Sudan itsenäistyi vuonna 2011. Tutkijan mielestä kansainvälinen yhteisö on kuitenkin jälleen kerran saanut muistutuksen siitä, että maan virallinen asema itsenäisenä valtiona ei ole oikotie tosiasialliseen itsenäisyyteen, saati rauhanomaiseen kehitykseen ja vaurauteen.

Etelä-Sudanissa puhkesivat viime joulukuussa taistelut presidentti Salva Kiiriä ja oppositiojohtaja Riek Macharia tukevien ryhmien välillä. Taistelut ovat Ulkopoliittisen instituutin Globaali turvallisuus -tutkimusohjelmassa työskentelevän Katja Creutzin mukaan herättäneet kysymyksiä valtion elinkelpoisuudesta ja siitä, kuinka kansainvälisen yhteisön tulisi reagoida laajoihin levottomuuksiin.

Jotkut yhdysvaltalaiset ulkopolitiikan asiantuntijat ovat esittäneet, että Etelä-Sudaniin olisi luotava kansainvälinen väliaikaishallinto tai protektoraatti. Väkivaltaisuuksien on katsottu osoittavan, että maan itsenäisyys oli ennenaikainen ja että maa tulisi siksi asettaa kansainvälisen valvonnan alaiseksi.

Kongon demokraattista tasavaltaa ja Bosnia-Hertsegovinaa esimerkkinä käyttäen Creutz kuitenkin arvioi, että Etelä-Sudanin asemaa itsenäisenä valtiona tuskin tullaan kyseenalaistamaan.

– YK ponnistelee taatakseen sen tukikohtiin hakeutuneiden kymmenien tuhansien siviilien turvallisuuden. Lisäksi hälyttävät raportit etnisestä väkivallasta pitänevät Etelä-Sudanin uutisotsikoissa vielä pitkään. Ilmassa on pelko Ruandan kansanmurhan kaltaisten tapahtumien toistumisesta. Tämän kehityksen valossa on keskusteltava siitä, miten kansainvälinen yhteisö vaikuttaa uusien valtioiden syntyyn, Creutz kirjoittaa.

Tärkeä osa itsenäisyyden saavuttamista hänen mukaansa on, että valtiotulokas saa itsenäisyyspyrkimyksilleen muiden valtioiden hyväksynnän. Ilman sitä uuden valtion on vaikea toimia kansainvälisillä foorumeilla.

– Etelä-Sudanissa kansainvälisten ponnistelujen on jatkuttava entistä tehokkaampina, jotta maan kehitys saadaan käännetyksi. Ensin kansainvälisen yhteisön on autettava Etelä-Sudania lopettamaan sisällissota diplomatian ja poliittisen vuoropuhelun keinoin sekä valvomalla tulitaukoa. Humanitaarisen avun perille pääseminen on välttämätöntä. Näiden ensisijaisten tavoitteiden saavuttamisen jälkeen kansainvälisen yhteisön tulee kääntää katseensa takaisin valtion rakentamiseen, tutkija luettelee.

Creutz korostaa, että kansainvälisen yhteisön on autettava Sudania ja Etelä-Sudania ratkaisemaan kiistansa raja-alueista, öljytuloista ja öljyputkista. Etelä-Sudanin demokraattista poliittista prosessia on tuettava ja turvallisuutta, taloutta, julkista hallintoa, infrastruktuuria sekä ihmisoikeustilannetta parannettava. Korruptioon ja valtion varojen ryöstelyyn on puututtava, jotta Etelä-Sudan voi nousta maailman köyhimpien maiden joukosta.

– Työtä riittää, ja kansainvälinen yhteisö on jälleen kerran saanut muistutuksen siitä, että maan virallinen asema itsenäisenä valtiona ei ole oikotie tosiasialliseen itsenäisyyteen, saati rauhanomaiseen kehitykseen ja vaurauteen, hän sanoo.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt