Turve on erittäin tärkeä polttoaine niillä alueilla, missä sitä käytetään. Polttoturvetta käytetään keskimäärin neljä prosenttia energiantuotannossa puun ja muiden jakeiden rinnalla. Julkisessa keskustelussa ei olla paneuduttu muuhun, kuin siihen väittämään, että turve olisi fossiilista, tai että se on ympäristön kannalta huono asia.
Kovin vähän on puhuttu julkisuudessa polttoturpeen hyödyistä. On unohdettu myös turpeen kansantaloudellinen, aluetaloudellinen ja työllistävä merkitys.
Etenkin helsinkiläispoliitikot haluavat lopettaa sen tuotannon, miksi? Jos turpeesta luovutaan, joudutaan tilanteeseen, jossa puun saatavuus vaikeutuu selluteollisuudelle. Joko Äänekosken, Rauman tai Pietarsaaren sellulaitos joutuu todennäköisesti puunhankinnassaan vaikeuksiin.
Jos turpeen käytöstä luovutaan, joudutaan luopumaan myös monesta muusta polttoaineesta. Turpeen avulla tehostetaan palamisprosessia, vaikka huonosti palavan jätepuun kanssa, jota ei voida yksinään käyttää. Ilman turvetta jätepuu joutuu pahimmassa tapauksessa kaatopaikalle.
Turve lisäpolttoaineena vähentää myös hiukkaspäästöjä ja pitää kattiloita puhtaana, koska sen palaminen on kuumaa ja tehokasta. Palaturve on tehokkain polttoaine uraanin jälkeen.
Vaikka turpeen osuus onkin vain neljä prosenttia, niin se on silti erittäin tärkeä osa hallituksen kärkihanketta, kiertotaloutta. Turveveron nostaminen tarkoittaa iskua kiertotaloudelle.
Turpeen nostolupien saanti on erittäin vaikeaa. Suurimmaksi syyksi esitetään sen vesistöjä pilaavia vaikutuksia.
Esimerkiksi Kauhajoella on yksi jo ojitettu turvesuo, mutta sille ei tahdo saada nostolupaa. Perusteluina on taas jälleen kerran, että matala Nummijärvi saastuu. Kävin katsomassa alueelta lähtevää isoa puroa. Vesi oli seisovaa, sitä ei virrannut yhtään mihinkään.
Turvetuotantoalueilta ei tule likaisia vesiä tehokkaan vesienpuhdistusjärjestelmien ansiosta. Sitä vastoin metsäojat ovat paljon suurempi ongelma. Suomessa on maailman metsäojista 30 prosenttia. Niistä valuva vesi on huonommin puhdistettua kuin turvetuotannosta tuleva vesi. Metsäojien päästöjä ei ole syytä sekoittaa turvetuotannon valumiin.
Turpeen päästöjä ei saa verrata kivihiileen. Ihmisten ja varsinkin poliitikkojen tietämys on lapsen kengissä. Jos kivihiili nostetaan kolmen kilometrin syvyydestä, se ei ole koskaan hiilinielu, eikä sitoudu mihinkään.
Turve nostetaan maan pinnalta. Jos ymmärretään, että puuhun sitoutuu hiiltä, turpeessa sitoutuminen on vielä paljon tehokkaampaa. Soihin sitoutuu paljon enemmän hiiltä, kuin me otamme sieltä pois. Tätäkään ei ole julkisuudessa tuotu esille. Kun turvesuo on tyhjä 20–30 vuoden jälkeen, siihen voidaan istuttaa metsää, tehdä peltoa tai perustaa vaikka kosteikkoja, jotka jatkavat hiilen sitomista.
Turpeen ottamisen jälkeen suoalue muuttuu jälleen hiilinieluksi.
Turve ei voi olla fossiilinen, jos se käyttäytyy vielä paremmin kuin puu. Mutta näin ovat suomalaiset poliitikot päättäneet. Ruotsissa kansallinen päätös oli, että turve ei ole fossiilista polttoainetta. Suomi päätti asetta sille fossiilisen statuksen.
Turpeen kieltämisestä ei ole mitään hyötyä
