Riippumaton tutkintaryhmä on saanut valmiiksi turvallisuustutkinnan Turussa 18. elokuuta 2017 tapahtuneista puukotuksista. Tutkintaryhmä luovutti tutkintaselostuksensa oikeusministeri Antti Häkkäselle (kok.) torstaina.
Onnettomuustutkintakeskuksen tutkintamenetelmällä toteutettu tutkinta käsittää tapahtumien kulun, syyt ja seuraukset, tehdyt pelastustoimet ja muiden viranomaisten toiminnan.
Tutkinnassa on selvitetty muun muassa poliisin, ensihoidon, Suojelupoliisin ja Maahanmuuttoviraston toiminta sekä psykososiaalinen tuki. Tutkinta sisältää myös sosiaalisen median erillistarkastelun. Tutkinnan tarkoituksena on turvallisuuden parantaminen. Oikeudellista vastuuta ei käsitellä.
Tutkintaryhmä antaa yhdeksän turvallisuussuositusta vastaavan kaltaisten iskujen ehkäisemiseksi, vahinkojen torjumiseksi ja turvallisuuden parantamiseksi.
Turvapaikkaprosessia nopeutettava
Tutkintaryhmä suosittaa, että Maahanmuuttovirasto ja oikeusministeriö huolehtivat, että turvapaikkapäätösten ja niistä hallinto-oikeuksiin tehtyjen valitusten keskimääräinen kokonaiskäsittelyaika lyhenee merkittävästi nykyisestä noin 1,5 vuodesta.
– Nopeutettua menettelyä tulee lain salliessa käyttää. Käsittelyä tulee kiirehtiä, jos hakijan katsotaan olevan turvallisuusuhka.
Tutkintaryhmä toteaa, että nopeasti saatu kielteinen päätös on hakijalle usein parempi kuin pitkään kestävä epäselvä tilanne.
– Odottelun aikana sopeutuminen ja kotoutuminen vaikeutuvat, jolloin syntyy ääri-islamistisen radikalisoitumisen vaara. Omanarvontuntonsa ja elämänsä suunnan menettäneet henkilöt ovat määrätietoisen ja taitavasti toteutetun väkivaltaisen ääri-islamistisen värväyksen ja aivopesun tavoiteltuja kohteita.
Toiseksi tutkintaryhmä suosittaa, että Maahanmuuttovirasto hyödyntää kaikki kohtuudella käytettävissä olevat keinot turvapaikanhakijoiden henkilöllisyyden ja iän selvittämiseksi menettelytapojaan kehittämällä.
Keinoja ovat ainakin asian erityinen selvittäminen turvapaikkapuhuttelussa, iänmäärityksen hyödyntäminen sekä tietojen pyytäminen hakijan kotimaasta, jos hakijaan kohdistuva uhka ei aiheudu valtiosta. Puukotusten tekijä ilmoitti Suomeen saapuessaan väärän nimen ja iän, mikä ei selvinnyt viranomaisille ennen puukotuksia.
Radikalisoitumista ehkäistävä
Kolmanneksi tutkintaryhmä suosittaa, että sisäministeriö huolehtii siitä, että Maahanmuuttovirastoon tai johonkin kolmannen sektorin toimijaan perustetaan neuvontapalvelu, jonne voi ottaa yhteyttä erilaisista turvapaikanhakijoihin liittyvistä kysymyksistä ja huolista.
Palvelun pitää tuntea yhteistyötahot kuten poliisi, uskonnolliset yhteisöt ja erilaiset apua tarjoavat tahot, antaa neuvoja sekä ohjata asioita ja ihmisiä sopivaan paikkaan. Palvelua tulee markkinoida monin tavoin muun muassa vastaanottokeskuksissa, uskonnollisissa yhteisöissä, verkossa ja turvapaikanhakijoita kohdattaessa.
Tekijän lähipiirissä oli yli puolen vuoden ajalta havaintoja ja huolta siitä, että tekijä oli kiinnostunut radikaali-islamista ja ISIS:n propagandasta.
– Vielä rikoksiin ryhtymättömien radikalisoituvien henkilöiden tunnistaminen voi tapahtua parhaiten lähipiirin arjessa. Turvapaikanhakijat ovat yksi keskeinen ryhmä, jossa on radikalisoitumisen vaaraa. Olisi tärkeää antaa turvapaikanhakijoiden lähipiirille mahdollisuus matalalla kynnyksellä ilmaista huolet ja kysyä neuvoa, tutkintaryhmä toteaa.
Tutkitussa tapauksessa ainoa viranomaisille saakka edennyt konkreettinen tieto ennakkoon oli tammikuussa 2017 saatu vihje. Ennaltaehkäisy ei toiminut, vaikka tieto eteni kolmelle organisaatiolle: paikallispoliisille, Keskusrikospoliisille ja Suojelupoliisille.
Tutkinnassa ilmeni, että radikalisoitumista ehkäisevä työ on aliresursoitua ja hajanaisesti järjestettyä. Tutkintaryhmä suosittaa, että sisäministeriö selvittää sosiaali- ja terveysministeriön kanssa, miten radikalisoitumisen ehkäisyssä tarpeellisten järjestöjen rahoitus ja ohjaus järjestetään, jotta toiminta olisi pitkäjänteistä ja valtakunnallista.
Viidentenä suosituksena tutkintaryhmä esittää, että Poliisihallitus ja Suojelupoliisi sopivat yhdessä radikalisoitumista estävät selkeät toimintamallit, joissa on riittävästi havainnointia ja luottamuksen rakentamista ihmisten ja yhteisöjen lähellä sekä kykyä auttaa radikalisoitumispolun alkupäässä olevia ihmisiä ajoissa sopivien palvelujen piiriin.
Tutkintaryhmän mukaan radikalisoitumisen alkuvaiheessa tärkeä rooli on usein muulla kuin poliisilla, esimerkiksi terveydenhuollolla, sosiaalitoimella, vastaanottokeskuksella, järjestöillä, lähipiirillä ja uskonnollisilla yhteisöillä.
Erilaisia käsityksiä johtamisesta
Tutkinnassa ilmeni myös, että viranomaisten keskuudessa on jonkin verran erilaisia käsityksiä moniviranomaistilanteen johtamisesta. Useiden eri viranomaisten toiminta yhdessä tilanteessa vaatii tiivistä ja tehokasta yhteistyötä sekä keskinäistä viestintää. Kaikkien toimijoiden pitää olla aktiivisia, ymmärtää kokonaistilanne, jakaa tilannetietoa ja ottaa huomioon muiden viranomaisten tehtävät ja tarpeet.
Tutkintaryhmä suosittaa, että sisäministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö yhdenmukaistavat moniviranomaistilanteiden johtamis- ja viestintätavat sellaisiksi, että tarvittavat viranomaiset pääsevät ja otetaan aktiivisesti mukaan kaikissa äkillisissä suurissa tilanteissa. Keskeiset toimijat ovat hätäkeskus, poliisi, pelastustoimi, ensihoito ja sosiaalitoimi.
Tutkintaryhmä suosittaa myös, että sisäministeriö ja Hätäkeskuslaitos kehittävät uusia toimintamalleja nopeaan väestön varoittamiseen. Tehokasta olisi varoitusten välittäminen paikalla oleviin matkapuhelimiin tekstiviestinä ja sovelluksien avulla (esimerkiksi 112 Suomi -sovellus).
Valtioneuvoston tilannekeskukselle tutkintaryhmä suosittaa, että se sopii hallinnonalojen kanssa tilannetiedon kulkemista hallinnonaloilta ja niiden alaisilta virastoilta sujuvasti ja viiveettä valtioneuvoston tilannekeskukseen valtionjohdolle ja eri hallinnonaloille jaettavaksi.
Yhdeksäntenä turvallisuussuosituksena tutkintaryhmä esittää, että sisäministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö valmistelevat säännökset, joiden perusteella poliisin ja terveydenhuollon on onnettomuus- ja väkivaltarikostilanteissa luovutettava tiedot uhrien ja lähiomaisten henkilöllisyydestä psykososiaalisen tuen tarpeisiin. Psykososiaalista tukea käynnistävillä tahoilla oli vaikeuksia saada tieto uhrien ja heidän läheisten henkilöllisyyksistä.
