Turpeen käytön vähentäminen näkyisi taloudessa merkittävimmin paikallisella tasolla, ilmenee Pellervon taloustutkimuksen (PTT) selvityksestä.
Turvetoimiala on keskittynyt kolmeen maakuntaan: Pohjois-Pohjanmaalle, Etelä-Pohjanmaalle ja Keski-Suomeen.
Ylivoimaisesti suurin merkitys toimialalla on Etelä-Pohjanmaalla ja seutukunnista Luoteis-Pirkanmaalla ja Haapavesi-Siikalatvalla. Näissä seutukunnissa turpeen nosto muodostaa noin kaksi prosenttia alueen yritysten työllisistä ja kolme prosenttia jalostusarvosta.
Vuonna 2019 turvetoimialan tuotannon bruttoarvo oli puoli miljardia euroa ja työllisyys 1[nbsp]400 henkilötyövuotta. Koko tuotantoketjussa toimiala työllisti arviolta 2[nbsp]500 henkilötyövuotta.
Jos turpeen käyttö puolittuisi, laskisi esimerkiksi Pohjois- ja Etelä-Pohjanmaalla työllisten välitön määrä molemmissa maakunnissa reilut 100 henkilötyövuotta, ja välilliset vaikutukset mukaan luettuna runsas 200 henkilötyövuotta, eli yhteensä 400 henkilötyövuotta.
Turpeen käytön väheneminen 75 prosentilla taas laskisi molemmissa maakunnissa välitöntä työllisyyttä vajaa 200 henkilötyövuotta ja välillinen työllisyys mukaan luettuna reilut 300 henkilötyövuotta, eli yhteensä 600 henkilötyövuotta.
Koko maan tasolla turve korvautuu muilla energian lähteillä, ja talous sopeutuu uuteen tilanteeseen. Korvaavat työpaikat eivät kuitenkaan välttämättä synny samoille aloille kuin turpeen arvoketjusta katoavat, joten vaikutukset paikallisesti voivat jäädä pitkäaikaisiksi.
Pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallitusohjelmassa asetettiin tavoitteeksi turpeen energiakäytön vähintään puolittaminen vuoteen 2030 mennessä. Turpeen polton ja turvetuotantoalueiden osuus Suomen kokonaispäästöistä on ollut 2010-luvulla noin 15 prosenttia.
Selvityksen rahoittivat Bioenergia ry ja Koneyrittäjät ry.
