Sekä Turkki että Venäjä pyrkivät tutkija Galip Dalayn mukaan parhaillaan tarkistamaan ulkopoliittista asemoitumistaan suurten myllerrysten koettelemassa Lähi-idässä. Molemmat maat hyötyvät tällä hetkellä keskinäisestä yhteistyöstä, mutta ovat samaan aikaan myös toistensa kilpailijoita.
Osa maiden eturistiriidoista on Oxfordin yliopistossa ja Saksan ulkopoliittisessa instituutissa työskentelevän Dalayn mielestä sovittamattomia, mikä asettaa ratkaisevia rajoitteita maiden yhteistyön syventämiselle. Siksi myös Turkin ja lännen täysi välirikko on hänen mukaansa epätodennäköinen skenaario.
– Jo Ottomaanien imperiumin ajoista alkaen Turkki on ensinnäkin jatkuvasti pyrkinyt torjumaan Venäjän merkittävää läsnäoloa itäisellä Välimerellä tai sen eteläpuolella. Kuitenkin juuri siellä Venäjä on yhä aktiivisempi – Syyriasta Libyaan, Egyptiin ja Algeriaan, Dalay toteaa Foreign Policy -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa.
– Sitä mukaa kuin Venäjän vaikutusvalta kasvaa, Turkin liikkumatila alueella kutistuu. Turkin viimeaikainen sopeutuminen Venäjään on historiallisesti ja geopoliittisesti epätavallista eikä se varmaankaan jatku ikuisesti, hän arvioi.
Turkin ja Venäjän lähentymistä rajoittaa Dalayn mukaan myös se, että maiden poliittiset tavoitteet Lähi-idässä ovat monessa suhteessa vastakkaiset. Venäjä on suosinut ei-uskonnollisia poliittisia ryhmiä niin Syyriassa ja Egyptissä kuin Libyassa ja Palestiinassa. Samaan aikaan Turkki on hänen mukaansa asettunut selvästi islamististen ryhmittymien tukijaksi.
– Syyrian Idlibin maakunnan tulevaisuutta koskevasta erimielisyydestä alkaen on monta takkuista geopoliittista kysymystä, jotka ovat omiaan ajamaan maita erilleen toisistaan, Dalay sanoo.
Idlibin kohtalo kenties avainkysymys
Kitkaa liittyy hänen mukaansa myös maiden taloudellisiin intresseihin, jotka ovat kaikkea muuta kuin yhdensuuntaiset.
– Energiaa vievänä valtiona Venäjä haluaa pitää energian hinnat korkeina. Siksi maa on nopeassa tahdissa lähentänyt suhteitaan Opecin arabijäseniin, etenkin Saudi-Arabiaan, jonka kuningas Salman vieraili vuoden 2017 lopulla ensimmäisenä hallitsevana saudimonarkkina Venäjällä. Koordinoimalla tiiviisti öljyn hintoja ja tuotantotasoa Venäjä ja Saudi-Arabia pyrkivät pitämään energian hinnat korkeina, Dalay sanoo.
– Turkki sen sijaan on merkittävä energiaa tuova maa. Se suosii matalia energian hintoja erityisesti horjuvan, kasvavasta energian tarpeesta osittain johtuvan vaihtotaseensa alijäämän vuoksi, hän muistuttaa.
Vaikka Turkin ja Venäjän kumppanuussuhde saattaa jatkua ja jopa jossain määrin tiivistyä, lännelle tarjoutuu Dalayn mielestä lukuisia mahdollisuuksia maiden keskinäisten intressiristiriitojen hyödyntämiseen.
– Yksi helpoimmista voisivat olla Turkin ja Venäjän erimielisyydet Syyrian Idlibin maakunnan tulevaisuudesta. Sekä Turkilla että lännellä on intressi estää Venäjän laajamittainen sotilaallinen hyökkäys siellä. Sellainen operaatio saattaisi aiheuttaa humanitaarisen katastrofin ja ajaa suuren määrän pakolaisia kohti Turkin rajaa, Dalay arvioi.
Hän ei usko Turkin ja lännen suhteen palaavan entiselleen, mutta tyynnyttelee pelkoja maan ajautumisesta Moskovan kainaloon.
– Vanha status quo ei tule takaisin. Suhde ei kuitenkaan murru – eikä varsinkaan Turkin Venäjä-siteiden vuoksi, sillä ne ovat parhaimmillaankin löyhät, hän toteaa.
