Vaasan hovioikeus on tuominnut vuokralaisen korvaamaan pitkäkestoisesta tupakoinnista asunnolle aiheutuneet vahingot. Korvaussumma on yhteensä 50 000 euroa.
Asiasta kertoo Suomen Vuokranantajat ry tiedotteessa. Vuokranantajien mukaan päätös on tärkeä ennakkotapaus sen suhteen, mikä luokitellaan tavanomaiseksi kulumiseksi.
Lain mukaan vuokralaisen on korvattava vuokrahuoneistolle tuottamuksellisesti aiheuttamansa vahingot, paitsi tavanomaisen kulumisen. Jos tupakointia ei ole kielletty huoneistossa, vuokranantajan voidaan katsoa hyväksyneen niistä aiheutuvan tavanomaisen kulumisen.
Kyseisessä tapauksessa tupakointia ei oltu erikseen kielletty. Hovioikeuden ratkaisussa kuitenkin todetaan, että huoneiston ei voitu odottaa tulevan poikkeuksellisen huonoon kuntoon tupakoinnin seurauksena edes yli kymmenen vuotta kestäneen vuokrasuhteen aikana:
– Tapauksessa normaali pintaremontti ei ollut riittänyt, vaan huoneiston saattaminen takaisin asuttavaan kuntoon oli edellyttänyt sen kokonaisvaltaista remonttia. Todistajien kertoman mukaan tupakansavusta aiheutuneen hajun ja värjäytymien vuoksi asunnon pinnat, kalusto ja laitteet oli jouduttu kokonaan uusimaan. Haju oli ollut niin pinttynyttä, että jopa lattian muovimatto oli täytynyt poistaa ja sen alapuolista betonilattiaa jyrsiä. Remontti oli maksanut kaiken kaikkiaan lähes 50 000 euroa. Tähän nähden kyse ei ollut enää tavanomaisesta, vaan normaalista poikkeavan tupakoinnin aiheuttamista vahingoista huoneistolle, Suomen Vuokranantajien lakimies Susanna-Maria Aarnivuo sanoo tiedotteessa.
Hovioikeuden mukaan tupakointi oli huoneiston vaurioista päätellen poikennut selkeästi tavanomaisesta tupakoinnista. Oikeuden mukaan vuokralaisten oli täytynyt mieltää jatkuvasta ja runsaasta tupakoinnista aiheutuvan huoneistolle tavanomaisesta kulumisesta poikkeavaa vahinkoa siitä huolimatta, että tupakointia ei ollut kielletty. Vuokralainen tuomittiin korvaamaan osa remontin kustannuksista.
– Tapaus on hyvä esimerkki siitä, kuinka sinänsä sallittu menettely huoneistossa voi johtaa niin mittavaan korjaustarpeeseen, että sitä ei voida katsoa enää tavanomaisen kulumisen piiriin kuuluvaksi, Aarnivuo toteaa.
