Mielenosoittajia aktiivimallin vastaisessa mielenilmauksessa Helsingin Senaatintorilla 2. helmikuuta. LEHTIKUVA / MARTTI KAINULAINEN

Antti Palola: Tulossa on epävakaa yhteiskunta

’Uusi’ kolmikanta ei edistä vakaata ja tasapainoista kehitystä.

Viikko sitten liki 10 000 ärsytettyä ihmistä kokoontui Senaatintorille osoittamaan mieltään vuoden alussa voimaan tullutta aktiivimallia vastaan. Viesti maan hallitukselle oli selkeä. Malli koetaan kohtuuttomaksi ja epäoikeudenmukaiseksi.

Aktiivimalli on epäselvä eikä sitä selvennä ministereiden ja hallituspuolueiden kansanedustajien ristiriitaiset tulkinnat mallin yksityiskohdista.

Aktiivimalli kohtelee epäoikeudenmukaisesti eri puolilla maata ja erilaisissa perhetilanteissa olevia työttömiä. Aktiivisuuteen kannustaminen on hyvä asia, mutta silloin järjestelmän on oltava tasapainossa.

Olisi kohtuullista, että työttömälle olisi työttömyysturvan leikkauksen vastapainoksi tarjolla työtä tai työvoimapalveluja. Jos näin olisi, mutta työtön ei viitsi tai halua osallistua, silloin on kyse passiivisuudesta, josta voitaisiin määrätä sanktio.

Nyt ei näin ole. Siksi aktiivimalli koettelee ihmisten oikeustajua.

***

Syksyllä alkanut neuvottelukierros huipentunee lähipäivinä jo etukäteen haastavimmiksi arvioituihin julkisen sektorin neuvotteluihin. Hankalimmaksi asiaksi palkankorotusten lisäksi on osoittautunut kilpailukykysopimuksen perintö, eli lomarahaleikkausten kompensoiminen.

Julkisen sektorin lomarahojahan päätettiin leikata pari vuotta sitten syntyneen kilpailukykysopimuksen yhteydessä kolmanneksella kolmen vuoden ajan. Liitot vaativat nyt rahallisen menetyksen kompensoimista. Ne perustelevat vaatimustaan julkisen talouden aiempia arvioita paremmalla kehityksellä.

Jos sopu ei muuten synny, asia voisi ratketa esimerkiksi ylimääräisellä kertakorvauksella.

***

Työmarkkinoiden sopimusjärjestelmä on käymistilassa ja tällä hetkellä ainakin osittain harmaalla alueella. Elinkeinoelämän keskusliiton luovuttua työmarkkinajärjestön roolista ja palkkaratkaisujen tekemisestä sekä keskityttyä elinkeinoelämän lobbarijärjestöksi sopimuskierrokset käydään ainakin toistaiseksi toimialakohtaisina neuvotteluina.

Niille on ominaista rahasta sopiminen erikseen hinnoiteltavien tekstikysymysten ja/tai varsinaisten palkankorotusten osalta. Kehitys näyttää johtavan aiempaa laajempaan paikalliseen ja työpaikkakohtaiseen sopimiseen. Tulemme jatkossa näkemään vaikeita palkkaneuvotteluja eikä työmarkkinahäiriöiltä vältytä; päinvastoin ne saattavat pikemminkin lisääntyä.

Toinen harmaa alue on kolmikannan tulevaisuus. Tämän hallituksen aikana olemme siirtyneet perinteisestä kolmikannasta uuteen, jossa hallitus vie ja järjestöt vikisevät.

Perinteinen kolmikanta, jossa työnantaja- ja palkansaajajärjestöt sopivat työmarkkina sekä työ- ja sosiaalilainsäädäntöön liittyvistä asioista ja hallitus vei asioita niiden pohjalta eteenpäin, takasi vakaan ja tasapainoisen – joskin välillä hitaan uudistumisen.

Hallituksen nyt käyttöön ottama ”uusi” kolmikanta, jossa hallitus vie eteenpäin järjestöjen kanssa valmisteltuja asioita riippumatta siitä, onko niistä yhteistä näkemystä vai ei, saattaa johtaa tilanteeseen, jossa uudistuksia viedään kyllä eteenpäin nopeasti, mutta ne eivät edistä vakaata ja tasapainoista kehitystä.

Ehkä jatkossa näemme entistä enemmän viime viikon kaltaisia, hallituksen toimintaan tyytymättömien kansalaisten tai etujärjestöjen mielenilmaisuja – pahimmassa tapauksessa myös lakkoja. Tällainen kulttuuri ei ole lainkaan epätavallista eteläisemmillä leveyspiireillä.

Tätä kannattaa pohtia, kun on oikein valtansa tunnossa.

Nykyisen hallituksen aikana elinkeinoelämä ei ole neuvottelupöydässä ollut halukas hakemaan kompromisseja ja tulemaan vastaan tinkimällä tavoitteistaan. Elinkeinoelämä on laskenut, että nykyinen hallitus on heille myötämielinen ja hallituksen esitykset ovat lähempänä heidän kuin palkansaajapuolen tavoitteita.

Politiikassa ennemmin tai myöhemmin valta vaihtuu. Näin käy myös meillä jossakin vaiheessa. Silloin uusi kolmikanta tarkoittaa sitä, että palkansaajapuoli ei ole kovin halukas tekemään kompromisseja ja antamaan periksi, koska todennäköisesti vallassa oleva hallitus vie eteenpäin asioita, jotka ovat lähempänä palkansaajapuolen tavoitteita.

Tämä kaikki johtaa mitä todennäköisimmin yhteiskunnan ja työmarkkinoiden epävakaaseen uudistumiseen.

Antti Palola

Antti Palola

Antti Palola on STTK:n puheenjohtaja.

Kommentit