Kolme asiaa on Suomen taloudessa erityisen tärkeää nyt: työllisyysaste, työllisyysaste, työllisyysaste.
Viime vaalikaudella tehtiin työllisyyden eteen paljon ja myös onnistuttiin hyvin. Juha Sipilän hallituksen vaativa työllisyystavoite saavutettiin ennenaikaisesti ja ylitettiinkin. Se olikin aivan välttämätöntä sillä viime vaalikauden alussa Suomen talouden tilanne oli surkea. Se on jo nyt monilta unohtunut.
Onnistumisen takana oli paitsi hallituksen hyvin määrätietoinen työ ja suhdanteiden paraneminen, niin tärkeällä tavalla myös yhteinen ponnistus Suomessa. Työmarkkinajärjestön sopivat kilpailukykysopimuksesta.
Muistan kun vaalikaudella eduskunnan pankkivaltuusto oli Etelä Afrikan keskuspankin ja johtokunnan vieraana. Keskuspankin johtokunnan puheenjohtajalla siellä oli meille suomalaisille vain yksi kysymys ja ihmetyksen ja ihailunkin aihe: ”Miten on mahdollista tehdä kilpailukykysopimus?” Maailmalla muuallakin kilpailukykysopimus on herättänyt arvostusta paljon ja enemmän kuin Suomessa. Yhteisin ponnistuksin palautettiin kilpailukykyä ja työllisyyttä.
Suomi elää yhteisvaluutan oloissa vientivetoisena maana. Etujärjestöt olivat siitä päätettäessä yhteisvaluutan kannalla. Se tarkoitti sitoutumista myös elämään niissä vaativissa oloissa. Se ei saa unohtua.
Työllisyysasteen pitää parantua, jotta hyvinvoinnin pohja voidaan turvata ikääntyvässä Suomessa. Työttömyys sinälläänkin on murheellista. Murheellisin asia työttömyydessä on nuorten miesten syrjäytyminen työstä. Se on vähentynyt työllisyysasteen noustua mutta on karmean iso edelleen.
Hallitusohjelman iso viesti ”Osaavasta ja osallistavasta Suomesta” on hyvä ja tärkeä. Työn kautta ihminen juuri osallistuu. Osallistavaan kasvuun kuuluu myös se, että ihmisellä on omavastuukin työllistymisponnisteluista.
Hallituksen kolmikantaisten työryhmien työstä kuuluu huonoa. Jäsenet julkisuudessa ovat taivastelleet sitä, etteivät saa tuloksia aikaan. Taivastelu ei todellakaan nyt riitä.
Onnistumalla neuvotteluissa on mahdollista päästä winwin-tilanteeseen, jossa me kaikki osapuolet hyötyvät. Myönteisen asioiden lisäksi on voitava tehdä myös työllisyyttä edistäviä hankalampia päätöksiä.
Vietäköön nyt kolmikannan neuvottelut kunnolla puheenjohtajatasolle etujärjestöissä. Työministerin ohella hallituksessakin on jonkun muunkin hyvä tehdä kokoavaa työtä. Olli Rehn teki sitä viime hallituksessa pääministeri Sipilän ohella.
Kolmikantaneuvotteluihin pitää liittää toive siitä, että yrittäjyys ei saa jäädä sivurooliin. Pitää koko ajan myös muistaa, että uudet työpaikat syntyvät yrityksissä.
Suomessa paljon vaaditaan kolmikantaista asioiden valmistelua. Sitä nyt on ja hyvä niin. Mutta tulos tai ulos -periaate koskee lopulta kaikki toimijoita.
Eikun töihn!
