Huhtikuussa 1989 Neuvostoliiton pohjoisen laivaston ydinsukellusvene K-278 Komsomolets liikkui 380 metrin syvyydessä Norjanmerellä. Aluksen partio oli kestänyt 39 päivää.
Kyseessä oli kuusi vuotta aiemmin käyttöön otettu mullistava sukellusvenetyyppi, joka pystyi kulkemaan ennennäkemättömän syvällä. Yhdysvaltain tiedustelupalvelun mukaan Komsomolets pystyi sukeltamaan noin 1020 metriin, eli Naton käyttämien torpedojen ulottumattomiin.
Länsimaita huolettanutta aikaisekseen edistynyttä sukellusvenetyyppiä rakennettiin kuitenkin lopulta vain yksi kappale. Sukellusveneessä oli tavanomaista pienempi, noin 70 hengen miehistö. Rakenteellisten kompromissien vuoksi aluksesta puuttui hinattavan hydrofonin kaltaisia ominaisuuksia.
Sukellusveneasiantuntija H.I. Sutton kertoo sivustollaan partiosta, joka jäi Komsomoletsin viimeiseksi. Aluksen rutiini järkkyi tuolloin yllättäen, kun paineistettu ilmaputki repesi aluksen peräosastolla ja sytytti yhdessä öljyn kanssa voimakkaan tulipalon.
Vastatoimista huolimatta roihua ei saatu hallintaan, ja tulipalo pääsi leviämään suljettujen osasto-ovien ohi. Ydinreaktorit jouduttiin ajamaan alas, minkä seurauksena alus menetti voimanlähteensä. Hydraulisten järjestelmien petettyä myös sukellusveneen ohjauskyky katosi.
Kapteeni Jevgeni Vanin määräsi Komsomoletsin painolastin tyhjennettäväksi, mikä nosti aluksen lopulta pinnalle. Miehistö joutui kuitenkin edelleen taistelemaan häkämyrkytyksen uhalla aluksen takaosasta leviävää tuli-infernoa vastaan.
Hätäviesti pohjoiselle laivastolle
Pinnalle noustuaan Komsomolets lähetti hätäviestin pohjoisen laivaston päämajaan ja jäi odottamaan pelastusta. Kapteeni rikkoi lopulta ohjeita ja lähetti koodaamattoman viestin, jossa kerrottiin sukellusveneen nimi, paikka ja tilanne.
Päämaja hälytti paikalle etsintälentokoneita ja kolme laivaa, jotka olivat sattumalta noin sadan kilometrin päässä rampautuneesta sukellusveneestä. Norjalle ei ilmoitettu tapahtuneesta.
Vaikka lentokone löysi sukellusveneen noin kahden tunnin kuluttua, ei vaara ollut silti ohi. Tulipalon vaurioittama alus oli täyttynyt hitaasti vedellä, ja alkoi upota. Miehistö siirtyi kahteen pelastusveneeseen ja lentokoneesta pudotettuun lauttaan. Moni joutui lopulta hyytävän veden varaan, mikä aiheutti nopeasti hypotermiaa.
Kapteeni Vanin päätti etsiä eloonjääneinä uppoavan sukellusveneen sisältä, ja luukku hänen takanaan suljettiin. Vanin ohjasi aluksen sisältä löytämänsä kuusi miehistön jäsentä erikoisrakenteiseen pelastuskapseliin. Sukellusvene jatkoi uppoamistaan uhkaavalla vauhdilla, mutta kapseli vaikutti olevan jumissa.
Koko alusta vavahduttanut räjähdys lopulta vapautti pelastuskapselin, joka nousi vauhdikkaasti kohti pintaa. Myrskyisen sään vuoksi vain yksi pelastuneista pääsi ulos, joten myös kapteeni vajosi takaisin meren syvyyksiin.
69:stä miehistön jäsenestä 42 sai surmansa. Norjan viranomaiset huomauttivat tapauksen jälkeen, että maan pelastusalukset olisivat päässeet paikalle huomattavasti nopeammin, jos tapauksesta olisi ilmoitettu ajoissa myös ulkovalloille.
Norjanmerelle uponneet ydinkärjet ja -reaktorit aiheuttivat laajaa huolta mahdollisesta ympäristökatastrofista. 1990-luvun alussa Komsomoletsin hylkyä tutkittiin Tampereella Rauma-Repolan Lokomon tehtaalla rakennetuilla syvänmeren Mir-sukellusaluksilla.
Sukellusvene makaa edelleen merenpohjassa noin 1,5 kilometrin syvyydessä.
New article on #Russia impressive but forgotten deep-diving attack #Submarines Pr.685 Mike Class K-278 Komsomolets. In the Cold War there was a real concern that this would change the nature of undersea warfare. https://t.co/ACNzzGEbD8 pic.twitter.com/BtxRc7JFcs
— H I Sutton (@CovertShores) October 22, 2018
