Euroopan unionin ja Suomen liput. LEHTIKUVA / ANTTI AIMO-KOIVISTO

Pete Pakarinen: Tulevaisuus vai pelkkä vaisuus?

Kirjoittajan mielestä Euroopan Unionista annetaan retoriikan voimalla ansaitsemaansa huonompi kuva.

Vaisuus on sanan tulevaisuus kantasana. Vaisuuteen ei erityisesti tarvitse kehottaa, vaan sen kuulee, kun puhe painuu hiljaiseksi kuin tuhnu tupaillan peräpenkissä heti kun Eurooppa ja tulevaisuus sanotaan samalla lauseessa. Kuuluu vain ”tule vaisuus”.

Eurooppapuheen äänenvaimentimista tunnetuimpia ovat F-malli (federalismin peikko), M-malli (maahanmuuton peikko) ja tänä keväänä varsin suosittu Y-malli (yhteisvastuun peikko).  Kukin niistä toimii kuin natsikortti somessa: Koskaan ei voi tietää minkä puun takaa joku sen heittää. Näinpä varovainen puhuja välttääkin jättämästä kieltään mielikuvien väliin ja pitää vaisuudestaan vissisti kiinni.

Vaisuuden paraatilause on ilmaista olevansa huolissaan keskustelusta tai sen puutteesta. Siihen on helppo yhtyä. Todella tärkeistä asioista keskustellaan aivan liian vähän ja muista asioista aivan liikaa ja lisäksi väärällä tavalla.

Koska edellinen alkaa olla jo tunnettu tosiseikka, ovat innovatiiviset politiikan nokkelikot hoksanneet korvata sanan keskustelu sanalla päätöksenteko. Näin he vievät kuulijansa ikään kuin päätöksenteon ytimeen.

”Saarikko huolissaan EU:n päätöksenteosta”, otsikoi Maaseudun Tulevaisuus keskiviikkona kahden palstan juttunsa. Ei siis huolta päätöksistä vaan niiden tekemisestä. Ymmärrettävästi tämä vastaa nykyhallituksen linjaa.

Saarikko varmasti myös tietää mistä puhuu, sillä onhan hän keskustan puheenjohtajana ja ministerinä mukana EU:n päätöksenteossa – hallituksen kautta muotoilemassa linjaa Eurooppa-neuvostossa ja ministerinä ministerineuvostossa.

Paasikivi-seurassa puhuneen Saarikon mukaan on syntynyt epäselvä kuva siitä, mihin EU:ta ollaan viemässä. Tähänkin epäselvyyteen vastauksen antaa hallitus:  ”Vahva ja yhtenäinen EU – kohti kestävämpää Euroopan unionia”, se sanoo EU-selonteon otsikossaan tämän vuoden tammikuulta. Selonteon voi lukea valtioneuvoston verkkosivuilta ja vaikka tulostaa sieltä hyvälle suomalaiselle paperille, josta sitä voi tupailloissa lukea ääneen.

Tosin oletan, ettei selonteko tullut pyytämättä ja yllätyksenä eikä varsinkaan faksilla, vaan myös keskustan ministeriryhmä osallistui sen laadintaan.

Hyvän historiasta kirjoittavan Rutger Bregmanin teesi on, että uskomukset toteuttavat itseään: Ihmiset toimivat hyvin, jos heistä uskotaan hyvää. Kun tarpeeksi toistetaan, että eurooppapolitiikasta puuttuu kunnianhimoinen tulevaisuuskuva, niin sitä varmemmin se puuttuu. Joten kun tässä epäilen tulevaisuuspohdintaa vaisuuspohdinnaksi, niin tunnen tietysti asiasta häpeää. Siksi on paikallaan tarttua korjaussarjaan.

Hallituksen tulevaisuusselonteon ohella ei siis olekaan liian myöhäistä piristää mieltä eurooppalaisella lainsäädännöllä.  Yksi ajankohtaisimmista on nimeltään asetus yleisestä ehdollisuusjärjestelmästä unionin talousarvion suojaamiseksi. Tämä parempaa eikä ollenkaan vaisua tulevaisuutta lupaava lainsäädäntö tarkoittaa Suomeksi jotakuinkin, että joka oikeusvaltiota sorsii, sen rahoitusta EU karsii.

Oikeusvaltioperiaatteen kunnioitus taas tarkoittaa sitä, että laki on sama kaikille ja äärimmillään sitä, että vallanpitäjien arvostelijat saavat puhua asiansa vapaalta jalalta tarvitsematta pelätä joutuvansa leivättömän pöydän väärälle puolelle.

Karl Popperin oppilas, sosiologi Ralf Dahrendorf kirjoitti huhtikuussa 1990, että ”Reaalisosialismista vapautuneet maat eivät ole omaksuneet sen sijalle toista järjestelmää, kuten kapitalismia. Ne ovat valinneet avoimen yhteiskunnan, jossa vapauteen johtaa satoja eri teitä.”

Puola ja Unkari ovat sittemmin poikenneet tieltä, mutta ajavat itsensä ennen pitkään umpikujaan. Vapaus on väkevä voima, kuten tulevaisuusnäkemyksellisesti lauloi Eija Merilä Kokoomuksen singlellä vuonna 1971, jolloin äänekäs osa suomalaisista vastusti vapautta.

Avoimen yhteiskunnan puolustaminen ja vahvistaminen on erinomainen tulevaisuustavoite. Siinä vaisuus ei kuulosta yhtään vaisulta.

 

Pete Pakarinen

Pete Pakarinen

Pete Pakarinen työskentelee lehdistöneuvonantajana Euroopan parlamentin EPP-ryhmässä.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt