Otsikko on sinänsä absurdi, koska työnantajapuolella tuetaan kaveria teoriassa työsuluin. Tosin voisihan Teollisuusliitto mennä tukilakkoon sopimuspartnerinsa Medialiiton puolesta. Sen verran härskisti media-alan työnantajaliittoa on postikiistassa kohdeltu: taho, joka ei ole juridisesti riidan osapuoli, on muka jotenkin syyllinen siihen, että satamissa ja pian ehkä rautateilläkin hiljenee.
Joka tapauksessa omat sympatiani ovat Medialiiton puolella, ja siitä muutama sana lisää.
On täysin kestämätöntä ja sopimuksia halveeraavaa, että Medialiittoa painostettiin hyväksymään toisten osapuolien neuvottelema sopimus. Jo periaatesyistä Medialiitolla ei ollut muita vaihtoehtoja kuin hylätä sen eteen roikotettu sopimuspaperi.
Itse sopimussisältö tuo tietenkin toisen perusteen: jos Medialiitto suostuu yhden yhtiön kanssa lajittelun puolella aivan uudenlaisiin ehtoihin, sillä on väistämättä heijastusvaikutuksia muihinkin edustamiinsa yrityksiin. Medialiiton ja Teollisuusliiton jo hyväksymässä pakettilajittelun sopimuksessa on sitä paitsi jo valmiiksi sovittu ylimenokaudesta, jolloin palkat eivät laske. Tämän pidemmälle on vaikea mennä.
Jos edellä mainittu reitti ei riitä, kuten näyttää käyvän, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin liikkeenluovutuksen peruminen, kuten Medialiiton toimitusjohtaja Jukka Holmberg asian ilmaisi Verkkouutisten haastattelussa. Mutta siinäkin tapauksessa Medialiiton ja Teollisuusliiton sopimus on voimassa hänen mukaansa vähintään tammikuuhun 2021. Sovittu mikä sovittu, ainakin näin on oikeusvaltiossa ollut tapana.
Posti siis teki virallisesti syyskuun alussa liikkeenluovutuksen normaalin hyvän hallintotavan puitteissa: operatiivinen johto valmisteli ja yhtiön hallitus sekä valtion omistajaohjaus olivat asiasta tietoisia. Jos nyt omistajaohjauksesta vastaava ministeri Sirpa Paatero ja pääministeri Antti Rinne pakottavat Postin perumaan lajittelussa tehdyt siirrot, käy Postin hallituksen elo vaikeaksi. Arvovalta on kokonaan syöty. Tarvitaan uusi yhtiökokous ja uusi hallitus. Ja voi olla, että näin ministeri Paatero joutuu tekemään. Tai sitten Postin hallitus saa itse tarpeekseen, mitä ei voi pitää yllättävänä.
Voittaja on PAU:n puheenjohtaja Heidi Nieminen, jonka pillin mukaan valtionjohto ja sen myötä -yhtiö tanssivat. Tästä seuraa, että valtioenemmistöisissä yhtiöissä kipeiden uudistusten tekeminen on hankalaa, koska ammattiliitto voi odottaa saavansa neuvotteluissa omistajan taakseen.
Pääministeri Antti Rinne on voimakkaasti, jopa tunteenomaisesti, linjannut eduskunnassa, ettei ”työehtoshoppailu” saa olla Suomessa mahdollista. Suomessa on kuitenkin sopimisen vapaus, jota edes pääministeri ei voi uhata. Sitä paitsi, mitenkähän Rinne olisi entisessä elämässä ammattiliitto Pron puheenjohtajana toiminut, jos ulkopuoliset olisivat ryhtyneet järjestelemään, kenen kanssa ammattiliitto tekee sopimuksia. Ja vieläpä siinä vaiheessa, kun sopimus on jo tehty.
Viime vaalikaudella pääministeri Juha Sipilää neuvottiin pitämään näppinsä erossa työmarkkinaneuvotteluista. Puhuttiin Sipilän kokemattomuudesta ja pelisilmän puutteesta. Annettiin kuva, että työmarkkinoilla meritoitunut Rinne olisi kyllä asiat hoitanut konsensusta ja työmarkkinajärjestöjen itsenäisyyttä kunnioittaen. Kun nyt katsoo ympärilleen, nuo puheet kuulostavat ontoilta. Suomea ajetaan omituiseen tilaan.
