Joku voisi ajatella, että historiallisen suuria hallinnollisia muutoksia kannattaisi laittaa hetkeksi jäihin, kun menossa on historiallisen työllistävän koronapandemian taltuttaminen. Mutta ei.
Historiallisen suuri sote-uudistus käynnistyi pahimmoilleen pandemian keskelle. Ja heti perään tulee mittaluokaltaan historiallisen suuri TE-palveluiden siirto kunnille vuoden 2024 aikana.
Toivotaan, että kamelin selkä kestää.
TE-palveluiden siirron tavoite on työllisyyden vahvistaminen paremmin kohdennetuilla ja paikallisten työmarkkinoiden tarpeisiin sopivilla palveluilla. Ajatus on, että työllistyminen tehostuu, kun koulutuspalvelut ja elinkeinopalvelut ovat saman järjestäjän vastuulla.
Idea on sinällään looginen. Tai olisi, jos palveluita tarjoavat toimijat ja työllistämisestä vastaavat toimijat todellisuudessa vastaisivat toisiaan. Nythän työvoimapohjan mukaan tehtävä kuntarajaus johtaa kunnissa mitä erilaisimpiin kuntakomboihin, jotka tuskin osuvat yksiin koulutuksen kuntayhtymärakenteen kanssa, elinkeinopalveluista puhumattakaan.
Lisämausteensa tilanteeseen tuo se, että sotepalvelut siirtyvät itsenäisiin maakuntiin, mikä tarkoittaa, että esimerkiksi työpajatoiminta on jatkossa täysin kuntien päätösvallan ulottumattomissa.
Valmistelua tehdään nyt kovalla kiireellä ja siksi Uudenmaan kunnat ovat yhdessä pohtineet asioita, joihin tulisi kiinnittää huomiota uudistusta valmisteltaessa.
1. Kunnat eivät ole kokeneet pääsevänsä aidosti mukaan valmistelutyöhön ja muun muassa kuntakokeiluista kertyneistä kokemuksista ei ole saatu tietoa.
2. Kannustava rahoitusmalli tekee kuntataloudesta suhdanneriippuvaisen. Riski johtaa pahimmillaan leikkauksiin muista palveluista ja uudistus ei noudata kuntien rahoitusperiaatetta. Tarvitaan simulaatioita kuntien lisäkustannuksista ja muutosten vaikutuksista. Tarvitaan myös pysyvä rahoitus vieraskielisen työttömyyden edistämiseen. Koronan jälkeisen pitkäaikaistyöttömyyden hintaa ei tule siirtää kokonaisuudessaan kuntien vastuulle ja kuntouttavat toimenpiteet tulisi hyväksyä lisärahoituksen katkaiseviksi keinoiksi.
3. Uudistusta ei tule tehdä liikkeenluovutuksena. Uudistuksen tavoite on tuoda joustavuutta ja tehokkaampia toimintatapoja. Liikkeenluovutus sopii tähän huonosti.
4. Palveluiden siirto ei voi onnistua ilman, että asiakastieto siirtyy palveluiden ja tuottajien välillä, tai että asiakasdataa voidaan käyttää tietojohtamisen ja palveluohjauksen tarpeisiin. Tietojärjestelmät on saatava kuntoon ennen uudistusta.
5. 20 000 henkilön työvoimapohjarajoite on liian mekaaninen ja kuntayhtymä erittäin raskas. Mieluummin toteutettaisiin sopimuspohjaisia malleja ja hallinnollisesti kevyempiä vaihtoehtoja. Kuntien maarajavaatimus on nyky-yhteiskunnassa menettänyt merkityksensä. Liikenneväylät ja joukkoliikenne ohjaavat ihmisten liikkumista. On myös huolehdittava, että kriteerit takaavat sen, että työnhakijan palveluiden saatavuus turvataan myös ruotsinkielellä.
6. Pohjoismainen malli on kaavamainen ja jäykkä, sekä estää resurssien kohdentamisen asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita palvelevasti. Malli ei huomioi erityistilanteita, kuten esimerkiksi vastavalmistuneiden työllistymistä. Tapaamisten määrät voivat nousta suhteettomiksi, etenkin kun on selvää, että henkilöresurssit eivät tule riittämään. Työnhakijatapaamisissa tulisi voida hyödyntää myös etäyhteyksiä.
7. Kuntouttava työtoiminta ja työpajatoiminta on turvattava. On myös tärkeää, että hyvinvointialueille asetetaan velvoitteita ja kannusteita kuntouttavan työtoiminnan hoitamiseen.
8. Sosiaaliturvalainsäädännön uudistus tulisi toteuttaa samassa tahdissa uudistuksen kanssa.
9. Työlupakäytäntöihin tarvitaan nopeutta ja monikieliset palvelut on mahdollistettava.
Historiaan voi jäädä monellakin tavalla. Toivottavaa toki olisi, että meneillään olevat muutokset muistettaisiin myös historiallisen hyvin onnistuneina.