Tai luulin kurvaavani, nimittäin ramppia ajaessani auton ikkunaan koputti mies, joka ikkunan avattuani kohteliaasti ilmoitti: ”edustaja Mäkelä, tämä on ulosajoramppi, peruuttakaa.” Hämmästelin pitkään, miten joku eduskunnan henkilökunnasta saattoi tuntea minut, vastavalitun kansanedustajan jo nimeltä.
Taakse katsoessa ensimmäinen ajatus on kiitollisuus siitä, miten monessa on päässyt olemaan mukana. On ollut suuri kunnia päästä osana demokraattista järjestelmäämme rakentamaan yhteiskuntaa ja muokkaamaan yhteisiä pelisääntöjämme lainsäätäjänä. Lainsäätäjät muuttavat aikaa, mutta niin myös aika lainsäätäjiä.
Eduskunnan on viimein siirryttävä tälle vuosituhannelle. Nykyinen 200 kansanedustajan määrä on peruja tsaarinajalta, eikä enää 2000 -luvulla palvele tehokkuutta tavoittelevaa yhteiskuntaa. Toimiva eduskunta ei voi olla hallinnollinen museo. Itseasiassa jo pitkään edustajien piirissä eduskuntaa on leikkisästi kutsuttu tekniikan museoksi, joka sekään ei ole sopiva rooli paikalle, jossa tehdään tulevaisuutta. On eduskuntatyön arvon mukaista pyrkiä sujuvuuteen.
Uskottavuuden vahvistamiseksi eduskunnan on kyettävä uudistumaan ja uudistamaan. Arkailemme turhaan esimerkiksi puhemies -nimikkeen muuttamista puheenjohtajaksi tai valiokuntien julkisten kuulemisten lisäämistä. En aidosti vielä näiden vuosienkaan jälkeen ymmärrä, mitä saavutetaan esimerkiksi sillä, että kansanedustajien matkustamiseen suhtaudutaan äärimmäisen pidättyväisesti. Kansanedustuslaitoksen käpertyminen tuijottamaan omaa maatansa kansainvälisen vuorovaikutuksen sijaan, ei liene kovin kauaskantoista ajattelua.
Sitran nimissä kansanvallan korjaussarjan julkaisseet Liisa Hyssälä ja Jouni Backman esittivät joukon oivallisia näkemyksiä siitä, mihin suuntaan asioita tulisi rukata. Entisillä ministereillä on myös ajatuksia puolueiden tulevaisuudesta. Omalta osaltani arvelin sopivaksi heittää näin läksiäisiksi hieman löylyä eduskuntatyön ja politiikan kehittämisestä lämmenneeseen keskusteluun.
Uudistuksiin voisi lähteä nostamalla poliittisten puolueiden roolia ja keventämällä vaalikustannuksia. Tabu-aiheeksi luokiteltu puoliavoin listavaali olisi mielestäni harkinnan arvoinen. Vaalit käydään joka tapauksessa puolueiden puheenjohtajien kasvoilla pääministerivaalin asetelmin ja vaalien jälkeiselle hallituksen rakentamiselle olisi eduksi, jos puolueiden linja olisi vahva ja selkeä jo vaalien aikana, eikä sitä tarvitsisi ryhtyä työstämään valituksi tulleiden yksittäisten henkilöiden pohjalta.
Eduskuntatyön osalta olisi myös monia mahdollisuuksia pistää isompi vaihde silmään. Prosessien sujuvoittaminen ja viikkojen tehokkaampi rytmittäminen ei olisi keneltäkään pois. Myös sujuvuutta lisäävistä avustajaresursseista ei tulisi tinkiä, vaan kannatan sitä, että palautetaan valtiosihteerit ministeriöihin ja lisätään erityisavustajat myös oppositiolle.
Mikään ei muutu, jos joku ei suutu – on sanonta, joka kuvaa paitsi demokratiaa, myös muutoksen vaikeutta. Aina kannattaa kuitenkin yrittää ja kuuluivathan presidettimmekin sanat, että tehtävä on, koska tekemättäkään ei voi jättää. Eilisen ei tule tuudittaa ajatteluamme. Eduskunnan on ansaittava arvovaltansa joka päivä uudelleen päätösten rationaalisuudella ja keskustelun avoimuudella.
***
Siirryn 5.3.2018 Nurmijärvelle kunnanjohtajaksi. Ajatuspaja Toivo julkaisi 1.3. kokoelman ajatuksistani eduskuntatyön kehittämiseksi. Olkoot ne kannustimena myös muille pohtimaan päätöksentekijöiden poliittista jalanjälkeä.
Kiitos tähänastisesta ja pidetään yhteyttä!
