Helsingin Sanomien mukaan tänä vuonna ruoka-apua tarvitsevien määrä on kasvanut selvästi. Syynä on koronaepidemia, jonka takia moni lomautettu tai työtön on tarvinnut ruoka-apua
Laajemmassa mittakaavassa ruoka-apu on kaikkea muuta kuin ongelmaton asia, sanoo Helsingin yliopiston yhteiskuntapolitiikan yliopistonlehtori Tuomo Laihiala HS:lle.
– Tilanne on perverssi. Juhlapuheissa sekä sosiaalitoimiston ja Kelan silmissä ihmiset tulevat juuri ja juuri toimeen saamillaan tuloilla ja etuuksilla, mutta todellisuudessa heidän tulojensa ja välttämättömien menojensa väliin jää huomattava aukko, Laihiala toteaa.
Tällaisessa tilanteessa menoja on helppo karsia ensimmäisenä ruoasta. Tiettyyn pisteeseen asti on mahdollista ostaa halvempaa tai tarjouslaputettua ruokaa, mutta jossain vaiheessa nämäkään keinot eivät enää auta.
Se ei olisi ongelma, jos tilanne olisi tilapäinen. Suomessa on kuitenkin mittava joukko, jolla niukkuus on jatkunut vuosia. Pulmallista Laihialan mukaan on se, että Suomessa on runsaasti ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti riippuvaisia hyväntekeväisyydestä.
– Kun ihminen on vuosia turvautunut hyväntekeväisyyteen, siitä muodostuu yhteiskunnallisia etuuksia ja tukia täydentävä rinnakkaisjärjestelmä, hän sanoo.
Laihiala arvioi, että esimerkiksi Norjassa ruoka-apuun turvautuvat ovat Suomeen verrattuna useammin yhteiskunnan marginaalia. Täällä siihen tukeutuvat ovat ”tavallisia Virtasia ja Korhosia”: työttömiä, työkyvyttömyyseläkkeellä olevia, lomautettuja tai terveysongelmista kärsiviä ihmisiä.
Laihialan mukaan pitkittynyt ruoka-apuun turvautuminen alkaa olla Suomessa myös ylisukupolvinen ongelma.
– 1990-luvulla ruoka-avussa käyneiden lapset turvautuvat nyt ruoka-apuun. Kohta siellä saattavat käydä heidän lapsenlapsensa. Ruoka-apua on jaettu täällä laajamittaisesti noin 30 vuotta. Tästä voidaan päätellä, että Suomessa ei olla onnistuttu katkaisemaan huono-osaisuuden periytymistä, hän toteaa.
