Tiedustelulainsäädäntö on saatava voimaan viipymättä. Enää sen voimaantulon päättämistä ei voida lykätä seuraavalle eduskunnalle. Tiedustelulakeihin sisältyvä perustuslain muutos on säädettävä kiireellisenä, jotta viranomaiset pystyvät mahdollisimman tehokkaasti suojelemaan ihmisiä esimerkiksi terrori-iskuilta.
Toimintaympäristö on muuttunut radikaalisti Suomen lähialueilla ja myös Suomessa. Venäjän johdon toiminta on arvaamatonta ja terrorismi on rantautunut meillekin. Näihin muutoksiin on monia syitä, joita ei tässä yhteydessä ole mahdollista sen enempää avata. Lopputulos kuitenkin on, että viranomaiset tarvitsevat uusia työkaluja tiedonhankintaan, joka tapahtuu rajojemme ulkopuolella. Tietojen saanti on ollut meille ystävällismielisten valtioiden varassa. Tilanne on kestämätön. Kotimaassa tapahtuva salaiseen tiedonhankintaan liittyvä lainsäädäntö on toimiva, mutta toimittaessa ulkomailla lainsäädännössä on musta aukko.
Tiedustelulainsäädännöllä turvataan ihmisten henkilökohtaista turvallisuutta. Mikä on sen tärkeämpää kuin hengen pelastaminen tai vakavan vammautumisen estäminen? Perustuslaissa ei ole perusoikeutena määritelty henkilökohtaista turvallisuutta. Monet oikeusoppineet pitävät sitä synonyymina poliisivaltion kanssa. Itse en näin ajattele. Yksityisyyden suojaa tiedustelulaki nakertaa perustelluin syin yksittäistapauksissa eikä mistään massaurkinnasta ole kysymys. Ainakin minä olen tähän valmis, jos sillä pystytään pelastamaan parhaimmillaan useita ihmishenkiä.
Suomen rajojen sisällä poliisi on pystynyt estämään useita vakavia rikoksia, muun muassa kouluampumisia, vuonna 2013 voimaan tulleen törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelun kriminalisoinnin myötä. Sitäkin vastustettiin voimakkaasti aikoinaan niin kuin tiedustelulakia nyt. Törkeän rikoksen valmistelun kriminalisointi on osoittanut toimivuutensa ja tarpeellisuutensa. Näin uskon jatkossa tapahtuvan tiedustelulainsäädännönkin osalta. Autuaaksi tekevä voima se ei ole, mutta tehokas työkalu joidenkin erittäin vakavien iskujen estämiseksi ja ihmishenkien pelastamiseksi.
Tiedustelulainsääntöä on valmisteltu jo vuosia sisä-, oikeus- ja puolustusministeriöissä muun muassa siviili- ja sotilastiedustelun osalta. Työ on ollut perusteellista. Esimerkiksi valvontaa on koko ajan kehitetty. Lopputuloksena esitetään laajoin valtuuksin toimivan tiedusteluvaltuutetun viran perustamista viranomaisten toimintaa valvomaan. Oikeus myöntäisi luvan viranomaisille yksittäiseen henkilöön kohdistuvan valvonnan suorittamiseen. Tuomioistuimen on tehtävä perusteellinen harkinta, mistään kumileimasimesta ei siis ole kysymys. Myös oikeusasiamies ja oikeuskansleri valvoisivat viranomaisten toimintaa. Kaiken lisäksi eduskuntakin osallistuisi parlamentaariseen valvontaan, kun sinne perustettaisiin tiedusteluvalvontavaliokunta. Tehokas valvonta pitää luonnollisesti olla tällaisissa asioissa, mutta valvojia tuntuu riittävän ruuhkaksi asti.
Eiköhän Suomenkin olisi jo korkea aika saattaa lainsäädäntönsä ajan tasalle yhtenä Euroopan viimeisimmistä valtioista.
