Lääkäri ja potilas vastaanotolla terveysasemalla. LEHTIKUVA / HANNA MATIKAINEN

Touko Aalto: Kutsunnat terveystarkastuksiin voisivat purkaa hoitovelkaa

Kirjoittaja kohdistaisi terveystarkastukset ensin yli 60-vuotiaisiin yksinasuviin.

Pandemia on paljastanut monia yhteiskunnan haavoittuvuuksia sekä rakenteellisia ongelmia, jotka poikkeuksellinen ajanjakso on saanut kasaantumaan. Keskeinen haaste, joka kytee pandemian takana, on niin kutsuttu hoitovelka.

Normaaleissa yhteiskunnallisissa olosuhteissa hoitovelka syntyy, kun palvelujärjestelmiä aliresursoidaan. Vaje resursseissa näkyy julkisuudessa useimmiten henkilöstöpulana. Se vaikuttaa myös palveluiden määrään, laatuun sekä saatavuuteen. Aliresursoidut palvelut eivät ole vaikuttavia, oikea-aikaisia, eivätkä välttämättä edes saavuta apua tarvitsevia ihmisiä.

Monimutkainen byrokratia vaikeuttaa hoitovelan ratkaisemista. Rakenteellisella tasolla pahimmat hidasteet ovat palveluiden rahoitus- ja järjestämisvastuun moninaisuus sekä hallinnonalakeskeinen vuosibudjetointi. Edellinen johtaa kokonaiskustannusten kasvuun ja jälkimmäinen säästöjen nimissä tehtäviin leikkauksiin. Pandemian vuoksi moni ongelma näkyy nyt, kun sairauksien tunnistaminen ja hoitaminen on viivästynyt. Hoidontarpeen viivästykset kuormittavat terveydenhuoltojärjestelmää entisestään. Kiireettömän hoidon aikojen peruutukset ovat kasvattaneet terveyspalveluitten jonoja. Osa jättää menemättä hoidon piiriin, vaikka tarve olisi ilmeinen. Huoli omasta ja läheisten terveydestä luo uusia terveydellisiä ongelmia, joiden hoitamiseen ei ole riittävästi aikaa eikä vaadittavia resursseja. Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä oli kuormittunut hoidontarpeesta jo pandemiaa edeltäneenä aikana.

Hoitovelka syö käytettävissä olevia resursseja. Mitä suuremmaksi hoitovelka kasvaa, sitä vähemmän kunnissa on mahdollisuuksia estää osin ehkäistävissä olevien ongelmien ja niiden aiheuttamien kustannusten syntyminen. Osa hoitovelasta näkyy potilasmääristä, osa on piilossa. Hoitojonojen pituutta on helpompi arvioida kuin tulevaisuutta, jossa hoitoon menemättä jäämisen vaikutukset vasta näkyvät.

Jotta ihmiset saataisiin palvelujärjestelmän piiriin, tarvitaan sosiaali- ja terveyspalveluiden kutsuntoja eli laajamittaista terveystarkastusten toteuttamista. Ketään ei tietenkään voi eikä pidä pakottaa terveystarkastuksiin, mutta mitä nopeammin yhteiskunta pystyisi tarjoamaan mahdollisuuden maksuttomaan palvelutarpeen arviointiin mahdollisimman monille, sitä kustannustehokkaammin ja oikeudenmukaisemmin ihmisiä voitaisiin auttaa.

Kohdistaisin kansallisen terveystarkastuskutsunnan toteuttavaksi siten, että ensin yritettäisiin tavoittaa yli 60-vuotiaat yksinasuvat, omaishoidon piirissä ja palvelu- ja laitosasumisen piirissä olevat suomalaiset, jotka eivät ole työterveyshuollon piirissä ja ovat kärsineet yksinäisyydestä ja eristäytymisestä kaikkein eniten. Tämä olisi myös viesti siitä, että kaikkein tunnollisimmin ja kuuliaisimmin rajoituksia noudattaneet ja elämänsä ajan tätä yhteiskuntaa rakentaneet ihmiset huomioidaan tavalla, joka tuntuu ja näkyy.

Ajatusta terveystarkastuksista voisi verrata vaikkapa kohdunkaulan syövän seulontoihin tai neuvolatarkistuksiin, jossa laajaa väestöjoukkoa kutsutaan palveluiden piiriin. Väitän, että pandemian vaikutukset kansansairauksiin ovat niin valtavia, että ei ole liioiteltua puhua tarpeesta kansallisiin kutsuntoihin. Kutsunnoilla täydennettäisiin nykyistä palvelujärjestelmää ja purettaisiin hoitovelkaa. Kansanterveyden nimissä työhön tarvitaan mukaan suomalaiset kansalaisjärjestöt sekä yksityisen sektorin terveydenhuollon toimijat.

Hoitovelan purkaminen edellyttäisi yksittäisiä ideoita laajempaa politiikkaohjelmaa. Sen kulmakivinä olisivat sote-uudistus ja siihen olennaisesti liittyvä monikanavaisen rahoitusjärjestelmän yksinkertaistaminen. Hoitopolkujen digitalisaatio mahdollistaisi valtavan tuottavuusloikan, joka auttaisi järjestelmän rahoituksen varmistamisen tilanteessa, jossa huoltosuhde heikentyy. Hallinnonalojen siilot ylittävä systeeminen ajattelu puolestaan auttaisi kohdentamaan resursseja oikea-aikaisesti oikeisiin kohtiin. Systeeminen ajattelu loisi edellytykset vaikuttavuuteen perustuvalle toiminnalle. Tällöin eurojen kokonaismäärän rinnalla voitaisiin kiinnittää yhä enemmän huomiota siihen, mitä käytetyillä euroilla saataisiin aikaan.

Touko Aalto

Touko Aalto

Kirjoittaja on entinen kansanedustaja ja entinen vihreiden puheenjohtaja.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt