Verkkouutiset

Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan -sanonnalla on komea tausta 

Seura puolusti isänmaata ja edisti raittiutta 1900-luvun alussa.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Heidän liittyessään kiväärikomppanian hännille kuului sieltä puoliääneen huudettuja tervehdyksiä:
– Tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan. Heikot sortuu elon tiellä, mutta jätkä sen kun porskuttaa.

– Minähän se. Onko siellä kookoo?
– On. Määtän poikahan se on. Ja varsinainen pykälässä. Terve tuloa Hermannin nuorisoseuraan.

Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa Hermannin nuorisoseura mainittin edellä todetuilla tavoilla kahdesti. Mutta mikä ihmeen seura oli kyseessä? Vapaussoturi-lehti kertoo artikkelissaan, mitä yhä elävän sanonnan takana on.

Hermanni oli 1800-luvun lopulla huligaaneista tunnettu Helsingin pitäjän syrjäinen kylä Kallion takana. Vieressä sijaitsevan Sörnaisten vankilan opettaja Antti Salava (1855-1926, entinen Alexander Trygg) otti elämäntehtäväkseen nuorison johdattamisen hyviin harrastuksiin.

Salavan aloitteesta Hermanniin rakennettiin kansankoti sivistystyötä varten. Talo raittiusseuroja, soittokuntia ja laulukuoroa varten valmistui syksyllä 1898, jolloin Salava perusti sinne myös Hermannin nuorisoseuran.

Nuorisoseura-aatteella ja varhaisella kristillisellä ei-sosialistisella työväenliikkeellä meni tuolloin lujaa. Houkutellessaan aktiivisesti väkeä mukaan Salava tuli tunnetuksi toivotuksestaan ”tervetuloa Hermannin nuorisoseuraan”. Sanonta levisi, osin siis myös kaupunginosan erikoisen maineen vuoksi.

Joka toinen viikko pidettiin iltamat, joissa esiintyivät seuran torvisoittokunta ja sekakuoro ja nähtiin näytelmiä. Suomea venäläistäneen 1899 helmikuun manifestin jälkeen Hermannin nuorisoseura perui iltamansa ja kokoontui rukoushetkeen. Tilaisuudessa laulettiin Maamme ja kohotettiin yhdeksänkertainen eläköön-huuto isänmaalle. Varoja kerättiin seppeleeseen hyvänä keisarina tunnetun Aleksanteri II:n patsaalle Senaatintorille.

Isänmaallisuudesta sai maksaa. Kenraalikuvernööri Bobrikov kielsi seuralta opetus- ja harjoituskurssit. Tätä ei aivan noudatettu.

Seuran pääpaino oli raittiusaatteessa. Samassa rakennuksessa kuitenkin toimi olutmyymälä, jossa seuran Weikko-lehden mukaan ”vetelehtii päivittäin mitä iljettävimpiä ihmisolentoja. Mitä kurjuutta ja kaikkea pahaa lapset tästä saavat kuulla ja nähdä sitä tuskin voi kertoa”.

Sosialistit valtasivat lopulta seuran. Puheenjohtajaksi valitun monttööri Adolf Kunnaksen johdolla seura päätettiin lakkauttaa 1907 työväenyhdistysten hyväksi. Omaisuus lahjoitettiin osin Hermannin työväenyhdistykselle. Salava järjesti kuitenkin kiinteistön tilat Sörnaisten seurakunnalle ja Kotikallion lastentarhalle, josta tosin 1918 sodassa tuli punaisten toimipaikkoja.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)