Eurooppaa on viime viikkoina kohdannut järkyttävä ääri-islamilaisten terroritekojen sarja. Itävallan Wienissä tehtiin viime viikolla isku, jossa kuoli tekijän lisäksi neljä ihmistä. Ranskan Nizzassa tehtiin toissa viikolla isku, jossa kuoli kolme ihmistä. Vajaa kuukausi sitten Pariisissa tšetšeenimies murhasi keskellä katua keittiöveitsellä opettaja Samuel Patyn ja leikkasi tämän pään irti tämän opetettua oppilaille sananvapaudesta ja näytettyä tässä yhteydessä Mohammed-pilakuvia.
Teot yhtä aikaa järkyttävät, suututtavat ja vetävät mielen matalaksi. Toimet kumpuavat syvästä vihasta avointa yhteiskuntaa, länsimaisia arvoja ja eurooppalaista elämäntapaa vastaan. Ideologia, jossa ajatellaan loukatuksi tulemisen oikeuttavan tappamaan toisen ihmisen, on moraalisesti yksiselitteisen kieroutunut ja sairas.
Valitettavasti vastaavan kaltaisten terroritekojen mahdollisuutta ei voida sulkea pois Suomessakaan. Siksi on tärkeää, että kansallisesta turvallisuudesta vastaava johtomme on hereillä ja ottaa asian vakavasti. On paljon, mitä Suomi voi tehdä uhkaan varautumiseksi ja sen torjumiseksi. Suomen on ensinnäkin edistettävä Euroopan yhtenäisyyttä arvojensa puolustamisessa, toiseksi omaksuttava realistinen tilannekuva ilmiöstä ja kolmanneksi tehtävä lainsäädäntöön tarvittavat muutokset.
Yhtenäinen Eurooppa puolustaa arvojaan
Tänä aikana on korostuneen tärkeää, että Eurooppa on yhtenäinen. Euroopan on seisottava yhtenäisenä rintamana yhteisten arvojemme puolesta taistelussa terrorismia vastaan. Sananvapaus, demokratia ja tasa-arvo ovat perusarvojamme, joita emme saa koskaan antaa terroristien meiltä viedä.
Johtajuutta Euroopan yhtenäisyyden puolustamisessa osoitti hienolla tavalla tasavallan presidentti Sauli Niinistö, joka Ranskan iskujen jälkeen asettui selväsanaisesti tukemaan Ranskaa. Niinistö lausui suomeksi käännettynä: ”Seison täydessä solidaarisuudessa presidentti [Emmanuel] Macronin ja kollegoidemme rinnalla puolustamassa eurooppalaisia arvoja taistelussa terrorismia vastaan.” Presidentti Niinistö oli ensimmäisiä eurooppalainen johtajia, jotka näin suorasanaisesti osoittivat tukensa Macronille.
Valitettavasti myös toisenlaisia reaktioita on nähty. Opettaja Patyn murhan jälkeen ympäri muslimimaailmaa järjestettiin mielenosoituksia ja huudettiin vihamielisiä iskulauseita Ranskaa vastaan. Siis Ranskaa, joka oli juuri joutunut järkyttävän terroriteon kohteeksi. Ääri-islamilaiset hengelliset johtajat julistivat, että profeetan loukkaaminen oikeuttaa väkivaltaan. Turkin autoritäärinen johtaja Recep Tayyip Erdogan yllytti turkkilaisia boikotoimaan ranskalaisia tuotteita. Vastaavaa jännitettä sananvapautta puolustavan lännen ja konservatiivisen muslimimaailman ei ole nähty sitten Charlie Hebdon iskujen.
Vielä tyrmistyttävämpää on, että terrorismia ymmärtäviä äänenpainoja on kuultu myös lännessä. Suomen A-studiokeskusteluista Kanadan pääministeri Trudeauhun on iskujen kommentoinnin yhteydessä painotettu, että ilmaisunvapaudella on rajansa ja meidän tulee välttää loukkaamasta ihmisiä (mielenkiintoisesti tämä ei kuitenkaan koske kristittyjen loukkaamista, mutta se onkin jo toinen tarina). Vaikka kyseiset henkilöt tuomitsivat myös itse väkivallanteot, jää lausumista silti ikävä uhria syyllistävä maku suuhun. Logiikka on aivan yhtä väärä kuin raiskauksen uhrin syyllistäminen liian paljastavasta pukeutumisesta. Syyllinen on tekijä, ei uhri!
Itsessäni eniten kummastusta on kuitenkin herättänyt Sanna Marinin (sd.) hallituksen kykenemättömyys linjata Niinistön tavoin, että Suomi puolustaa eurooppalaisia arvoja taistelussa terrorismia vastaan. Jälleen väkivallanteot on toki tuomittu, mutta kannanotot sananvapauden tai muiden pelissä olevien arvojemme puolesta loistavat poissaolollaan. Jää vaikutelma, että aihe on Suomen hallitukselle syystä tai toisesta epämieluisa.
Terroristi on tietoinen toimija, ei ressukka
Jotta taistelu terrorismia vastaan voidaan voittaa, on ilmiöstä oltava realistinen kuva. Myöskään tämän asian suhteen eivät punavihreän hallituksen edesottamukset vakuuta.
Wienin iskujen suunnitelmallinen luonne oli taas hyvä osoitus siitä, että terroristi on tietoinen ja suunnitelmallinen toimija, ei ressukka. Tässä suhteessa sisäministeri Maria Ohisalon (vihr.) puhetapa, jossa terroristiset teot tyhjentyvät yhteiskunnan syrjäyttämien ihmisten viimeisiksi turvattavaksi oljenkorreksi, kummastuttaa.
Ohisalo toi ajattelunsa, jossa ihmiset ”turvautuvat” terroristisiin tekoihin selkeästi esiin kyselytunnilta 22.10. Ohisalo totesi: ”Eli ennaltaehkäisevällä toiminnalla, syrjäytymisen ehkäisytyöllä, kaikella tällä, panostamme siihen, että ihmisten ei tarvitsisi turvautua tällaisiin järkyttäviin toimintoihin.” Myöhemmin kyselytunnilla Ohisalo toisti saman ajatuksen uudestaan: ”Lisäresursseja tulee poliisille taas ensi vuonna muun muassa siihen toimintaan, jossa ennaltaestetään syrjäytymistä — kuten sanoin, että kukaan ei joutuisi ulkopuoliseksi, niin että ei tarvitsisi turvautua ekstremistisiin toimintoihin.”
Sisäministerin analyysi terrorismin luonteesta on väärä. Terroristit eivät ole tiedottomia raukkoja, joita yhteiskunta jotenkin ajaa tekemään terrori-iskuja. Terroristit ovat tietoisia toimijoita, jotka uskovat vahvasti asiaansa – ja juuri siksi niin vaarallisia. Tämä olisi Suomen kansallisesta turvallisuudesta vastaavan ministerin syytä ymmärtää.
Pehmeitä keinoja tarvitaan totta kai. Mutta pehmeiden keinojen lisäksi tarvitaan myös kovia keinoja. Sisäministerinä Ohisalo on laiminlyönyt sen puolen, joka olisi hänen toimivaltuuksissaan.
Terrorismilainsäädäntö on laitettava kuntoon
Taistelussa terrorismia vastaan onnistuminen vaatii myös sitä, että terrorismia koskeva lainsäädäntö on kunnossa. Suomen terrorismilainsäädännössä olevia aukkoja on viime vuosina yksi kerrallaan paikkailtu, mutta kokonaisuus on tosiasiassa edelleen laajan kokonaisuudistuksen tarpeessa.
Suojelupoliisi totesi tuoreessa viime viikolla julkaistussa kansallisen turvallisuuden katsauksessaan terrorismin uhan olevan Suomessa tasolla kohonnut. Terrorismin torjunnan kohdehenkilöitä on Supon seurannassa Suomessa jopa noin 390. Supo on tunnistanut ryhmiä ja henkilöitä, joilla on motivaatio ja kyky toteuttaa terrori-isku Suomessa.
Suojelupoliisin viesti on otettava vakavasti. On ryhdyttävä toimiin ja päivitettävä terrorismilainsäädäntö 2020-luvulle. Terroristisia tekoja ja tällaisia tekoja edesauttavia tekoja koskevien kriminalisointien on oltava kattavia ja rangaistusten niistä riittävän pelotevaikutuksen antavia. Suomen terrorismilainsäädäntö ei voi olla muita Pohjoismaita lepsumpi.
Ensinnäkin Suomessa on otettava käyttöön Tanskan malli kansalaisuuden perumisesta ulkomailla aseelliseen terroristiryhmän tai vastaavan toimintaan osallistuvan kaksoiskansalaisen kohdalla. Keväällä 2019 eduskunta hyväksyi muutoksen, jonka nojalla kaksoiskansalainen voi menettää Suomen kansalaisuuden terroriteosta, mutta laki soveltuu vain Suomessa tehtyyn rikokseen ja hyvin tiukoin edellytyksin.
Toiseksi Suomessa on otettava käyttöön rajamenettely, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan tarpeen mukaan käsitellä ja ratkaista rajavyöhykkeellä tai sen läheisyydessä päästämättä henkilöä menettelyn aikana maahan. Muutos vaikeuttaa turvapaikkajärjestelmän käyttämistä henkilöiden terroristisessa tarkoituksessa maahan soluttamisen väylänä.
Kolmanneksi Suomessa oleskeluluvalla ilman kansalaisuutta olleiden osalta tuomio terrorismiin osallistumisesta ulkomailla tulee johtaa karkotukseen ennen paluuta Suomeen. Tämä muutos oli sisäministeriössä valmistelussa viime vaalikaudella. Tällä kaudella valmistelu on kuitenkin pysäytetty.
Lisäksi on tärkeää, että hallituksenkin suunnittelema terroristijärjestöön kuulumisen kriminalisointi toteutetaan kattavasti. Hallituksen valmistelussa oleva kriminalisointi näyttäisi kuitenkin olevan jäämässä torsoksi. Oikeusministeriön työryhmä esittää, että vain rikollisen toiminnan olennaisen tehtävän hoitaminen halutaan rangaistavaksi. Onko hallitus todella sitä mieltä, ettei ”tavanomaisen” – siis sellaisen, joka ei täytä olennaisen tehtävän kriteeriä – tehtävän hoitamista terroristijärjestön hyväksi ole tarvetta Suomessa kriminalisoida?
Parempi ratkaisu tähän olisi tehdä muiden Pohjoismaiden tapaan kattava terroristijärjestöön kuulumisen kriminalisoiminen. Esimerkiksi rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion esittämällä tavalla niin, että asetuksella määriteltäisiin päivitettävä lista terroristijärjestöistä, joihin kuuluminen kuuluisi rikossäännöksen alaan.
Suomella on hyvät mahdollisuudet onnistua taistelussa terrorismia vastaan. Meillä on hyvä maa ja koulutettu kansa. Meillä on toimivat instituutiot ja viranomaisiin luotetaan. Meillä on toimivat tuki- ja turvaverkot.
Kun teemme vielä tarvittavat terrorismia torjuvat toimet ennakoiden ja viipymättä, niin selviämme varmasti tästäkin. Pidetään Suomi jatkossakin maailman turvallisimpana maana.
