Vähän vanhempana henkilönä muistan vielä kuin eilisen päivän Suomen ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruuden vuonna 1995. Olin töissä Kotkassa, mutta pakkohan sitä oli lähteä juhlimaan Helsinkiin maailmanmestareita. Niin teki 100 000 muutakin suomalaista.
Oikeastaan siitä päivästä lähtien suomalaisten asenne muuttui. Usko vahvistui, että tämä 1990-luvun alun lama on nyt voitettu ja meillä on mahdollisuudet vaikka mihin. Siitä lähtikin 12 vuoden vahva nousukausi Suomen taloudessa. Usko tulevaan loi uutta yrittäjyyttä, työtä ja hyvinvointia.
Toki asenteen muutokselle loi perustaa myös ylpeys uudesta Nokiasta ja kännyköistä, vahva valtion panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen jopa laman aikana sekä yritysverotuksen uudistus siten, että yrittäjien kaksinkertaisesta verottamisesta luovuttiin. Kun oli ahkera ja luova, siitä palkittiin. Valtio toimi vastavirtaan ja politiikka loi perustan kasvulle.
Voisiko tästä kokemuksesta oppia? Nyt kun ollaan koronan myötä vähän samanlaisessa tilanteessa kuin vuoden 1990-luvun alun lamassa. Monet pelkäävät, että yritysten selkäranka katkeaa, koska Suomi ja oikeastaan koko Eurooppa on suljettu. Mikään yritys ei kestä pitkään, mikäli asiakkaat puuttuvat.
Koronatuki yrittäjille on ollut aivan ratkaisevaa ja on siirtänyt monia konkursseja. Kaikki tosin tietävät, että kannettu vesi ei kaivossa pysy. Jo pelkästään Lapin matkailuyritysten arvellaan menettäneen satojen miljoonien euron asiakastulot. Konkreettisten tukien lisäksi nyt on taas luotava usko tulevaan – aivan kuin 1990-luvulla.
Näkyykö nyt panostukset tulevaan? Kyllä, mutta hiukan heikosti. Muutama päivä sitten kerrottiin, että Suomeen investoidaan uusi kvanttitietokone. Sitä ennen saatiin pitkällisen väännön jälkeen toteutettua Ilmastorahasto. Molemmat varmasti hyviä hankkeita, mutta eivät kenties vielä pysty muuttamaan laajasti asennetta kohti uskoa tulevaisuuteen.
Itse uskon sellaisiin avauksiin, jotka koskettavat kaikkia suomalaisia. Mitä jos päätettäisiin ja tehtäisiin sellainen yhteiskuntasopimus, että kenenkään ei tarvitse maksaa työtuloistaan yli 50% tuloistaan veroa! Mitä jos päätettäisiin, että yrittäjän ja yrityksen yhteenlaskettu verotaso ei saa seuraavan 10 vuoden aikana nousta yli 30 prosentin!
Tai mitä jos sovittaisiin, että työpaikoilla voidaan keskenään kaikkien kanssa sopia, että kun nyt on tiukkaa, osallistutaan hiukan talkoisiin ja parempana aikana saadaan rahat korkojen kanssa takaisin. Itse asiassa eilen yhdessä tuntemassani yrityksessä tehtiin juuri näin – ja saimme kolme kuukautta lisäaikaa ilman irtisanomisia. Mutta tämä päätös oli tehtävä hiljaisuudessa, koska muuten tulee yhteiskunnallinen rähinä.
Tällaisia käänteentekeviä signaaleja ei Suomessa valitettavasti näy. Eilen luin, että Suomen Kotidata yhtiössä työntekijöiden sieluista taistelevat ammattiliitto Pro ja Pam ja kiistelevät, mitä työehtosopimusta pitää noudattaa. Kukaan ei taida kysyä yritykseltä, onko niitä työpaikkoja tulevaisuudessa vai ei. Tai miten ihmeessä johtava poliitikko on taas alkanut puhua yrittäjien verottomista osingoista.
