Helsingin piispa Teemu Laajasalo hämmästelee sosiaalisen median keskustelukulttuuria, mutta näkee tässä myös ristiriidan:
– Monilla on aika yhteinen analyysi siitä, että sosiaalisen median keskustelukulttuuri on epärakentavaa, mutta samalla fiksut ihmiset aivan ilmeisen tahallisesti glorifioivat juuri sitä väärinymmärtämistä, yksittäisiin sanoihin tarttumista ja pahantahtoista pikkunäppäryyttä, Laajasalo sanoo Nykypäivä-lehden haastattelussa.
Laajasalon mukaan erilaisten tekstien ja ajatusten kritisointi sosiaalisessa mediassa toimii aivan päinvastoin kuin perinteisessä tiedekritiikissä, jossa ensin pyritään ymmärtämään toisen teksti maksimaalisen hyvin ja tarkasti. Sen jälkeen kritisoidaan äärimmäisellä tarkkuudella ja kovuudella.
– Sosiaalisessa mediassa tämä ensimmäinen vaihe joko puuttuu kokonaan tai sitten se kääntyy vielä myrkyllisemmäksi: pyritäänkin ymmärtämään toinen heti maksimaalisen väärin. Ja jos näin toimitaan, loppujen lopuksi se kritiikkikään ei voi päätyä niin mojovaksi, olennaiseksi tai osuvaksi.
Laajasalo arvioi, että osaltaan tätä ruokkii sosiaalisen median alusta, jossa viestintätapa on nopeaa, reaktiivista, lyhyttä ja henkilöbrändäytyvää. Jossa tuotamme ”esteettisen tason keskustelukulttuuribrändäystä” olematta kuitenkaan aidosti tekemisissä keskustelukumppaneidemme kanssa.
– Kun emme näe keskustelukumppaneidemme kasvoja emmekä reaktioita, kykenemme sanomaan asioista paljon rumemmin.
Some-keskusteluiden motiivit esiin
Sosiaalisen median keskusteluissa näkyy usein se, miten ihmiset ovat jo valmiiksi lukkiutuneet poteroihinsa. Kyseessä onkin monesti eräänlainen näennäiskeskustelu. Harvemmalla on valmiutta muuttaa kantojaan, vaikka saisi parempaa tietoa.
Laajasalon mielestä ”olisi tavallaan reilumpaa, että keskusteluilla olisi selkeä lajityyppi”.
– Tällä tarkoitan sitä, että jos sosiaalisen median keskustelussa mukana olon motiivina on taistelu tai toisen nitistäminen, sen voisi jotenkin selkeämmin tuoda esille.
Laajasalon mielestä sosiaalisen median keskustelijat voisivat käydä ennen keskusteluun ryhtymistä jonkinlaisen ”metakeskustelun” siitä, mihin me tällä yhteisellä sessiolla nyt tähtäämme. Onko tarkoituksena aidosti ymmärtää toisia, muuttaa kenties mielipiteitä vai onko kyseessä vain ”performanssi-miekkailu”.
Laajasalon mielestä on hienoa, jos joku haluaa, osaa ja viitsii keskustella Twitterissä, mutta itse hän ei siellä osallistu keskusteluihin.
– Joku voi tietysti tehdä tästä tulkinnan, että haluan kertoa ajatuksistani vain yläviistosta eikä vastaa kritiikkiin. Itse ajattelen kuitenkin ensisijaisesti, etten kykene käymään 140 merkillä sellaista keskustelua, jossa aidosti päästäisiin eteenpäin. Olen hyvin vakuuttunut siitä, että minun olisi helppo päätyä johonkin ihmeelliseen kehään, jossa ymmärtäisimme lopulta entistä vähemmän toisiamme.
Nykypäivässä julkaistu juttu Toistemme kimpussa luettavissa kokonaisuudessaan Verkkouutisten Plus-osiosta ilmaiseksi kirjautumalla. Siinä Laajasalo kertoo myös uutta tietoa liittyen saamaansa kritiikkiin Kirkkopäivien keskustelusta Jussi Halla-ahon kanssa. Jutussa suomalaisen keskustelukulttuurin vääristymistä ja ratkaisumalleja pohtivat laajalti myös Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen sekä Erätauko-säätiön toiminnanjohtaja Laura Arikka.
