Eräs tuttavani tuli viime lauantain kahvitilaisuudessa sanomaan minulle surusilmin, että hän ei enää jaksa, nyt on aika luovuttaa. Kahvihetken loppuaika menikin hänen kanssaan keskustelussa.
Vuosi sitten hän lopetti yritystoimintansa kannattamattomana. Konkurssia hän ei tehnyt, mutta velkoja jäi edelleen kattamatta. Surutyössä viimeinen tilinpäätös jäi tekemättä ja verottaja teki hyvin korkean arvion maksamattomista arvonlisäveroveloista.
Nyt elämä etenee kituuttaen. Yrittämistä ei pysty aloittamaan uudelleen, koska maksamattomien arvonlisäverojen takia ei pääse arvonlisäverovelvolliseksi. Työpaikkaa ei ole löytynyt, koska hän aloitti yrittäjänä jo parikymmentä vuotta sitten ja koulut jäivät kesken. Rahaa ei kerta kaikkiaan ole kaikkien velkojen maksuun.
Freelancer-urakkakeikkoja on onneksi löytynyt ammattitaidon takia. Viimeisestä urakasta maksettiin 278 euroa. Nyt kuitenkin KELA ilmoitti, että freelancer-urakat eivät täytä aktiivimallin kriteereitä. Tuttavani ei pysty määrittelemään, onko hän tehnyt 18 tuntia työntekijänä. Koska hänellä ei ole myöskään yritystä, 278 euron tulo ei kelpaa yrittäjätuloksi.
Tämä on suomalaista todellisuutta. Suomalainen sosiaaliturva ei tunnista ihmistä, joka on vuoroin ja päällekkäin yrittäjänä, freelancerina, työntekijänä, opiskelijana ja työttömänä. Samanaikaisesti me todistamme itsellemme, että juuri tällaista on jo nykyinen ja ennen kaikkea tuleva työelämä.
Byrokratialla on suuri negatiivinen korrelaatio luovuuden kanssa. Tuttavanikin on suunnannut energiansa vähitellen oman elämän hallinnasta yhteiskunnan tukien maksimointiin – byrokratian voittamiseen. Keskustelumme päätteeksi hän tokaisi suunnittevansa hämäys-avioeroa. Yksinäisellä ihmisellä tuet ovat suuremmat verrattuna siihen, että puoliso on töissä, jopa pienellä palkalla.
Byrokratian ja tiukkojen sääntöjen taustalla on ajatus siitä, että porukat huijaa. Sen varjolla olemme yhteiskunnassa kuitenkin tehneet rajoja, jotka vievät ajatukset tekemisestä keinottelemiseen. Saat tehdä 300 euron edestä töitä kuukaudessa ilman työttömyysturvan menetystä, 18 tuntia palkkatyötä tai 241 euroa yrittäjätyötä kolmessa kuukaudessa riittää aktiiviehtoon. Opiskelujen yhteydessä ei puolestaan saa tienata liikaa tai menettää opintotukensa.
Olen jo pitkään halunnut täydellistä muutosta sosiaaliturvan rakenteeseen. Entäs jos riskin ottaminen olisi nykyistä parempi vaihtoehto kaikille, kysyy kirjassaan myös Elina Lepomäki. Myös tuttavani voisi luoda tulevaisuutensa freelancerina, mikäli häntä ei lyötäisi henkisesti lokaan miettimällä virkamiesporukalla sitä, onko hän yrittäjä vai työntekijä. Hänhän on tekijä.
Nykyisen tietoyhteiskunnan aikana pidän jotenkin järjettömänä, että emme pystyisi laittamaan kaikkia työtuloja yhteen, ihan sama onko tulot tulleet yrittäjänä, työntekijänä, freelancerina tai jossain muussa muodossa. Sen jälkeen voisimme jälkikäteen analysoida, kuinka paljon työtulot alentavat sosiaaliturvaa – pitäen tarkasti mielessä, että työ on aina oltava kannattavaa.
