Kiina kerää kasvavaa huomiota kansainvälisen politiikan ja valtateorian alueilla. Koronavirus ja maailmapolitiikan tilanne ovat synnyttäneet sen ympärille myös teorioita, mistä menestys kumpuaa. Yksi sellainen on Tianxia-teoria.
Tianxia-teorian tausta löytyy Kiinan ikiaikaisesta historiasta. Se kuuluu Kiinan omiin kiinalaisen maailmanpolitiikan teorioihin, joita kiinalaiset tutkijat ovat äskettäin lisää kehitelleet.
Matti Puranen mainitsee Kosmopoliksen uusimmassa numerossa julkaistussa artikkelissaan näistä tutkijoista Zhao Tingyangin, Sheng Hongin ja Bai Tongdongin. Heidän tarkoituksenaan on kehittää tianxiasta ei-länsimaalaisen maailmanpolitiikan teoria.
Teorian mukaan maailmassa olisi keskusvalta ja sille alisteisia olisivat muut vallat. Keskusvallan valtalähtökohta eli oikeutus ei olisi pelkkä sotilaallinen voima vaan myös ei-sotilaallinen ylemmyys. Näin syntyy lähtökohta ei-länsimaiselle maailmanpolitiikan teorialle. Kyse on hegemonian vakauden teoriasta.
Teoria tarvitsee hegemonisen keskuksen. Esimerkiksi Johan Ikenberryn liberaali perustuslaillinen järjestelmä muistuttaa tätä. Malli olisi Zhou-dynastian ajalta, universaalisti ajettujen etuuksien järjestelmä, jonka vetovoima olisi niin suuri, että siihen kannattaisi mieluummin liittyä kuin jäädä sen ulkopuolella.
Uuden maailmaninstituution tulisi noudattaa Zhoun mukaan koko maailmaa kattavaa filosofiaa. Maapallon pitkän ajan intressejä tulisi suojella. Suojelijaksi eivät sovellu kuitenkaan demokraattiset voimat vaan Kiina-vetoinen maailma.
Lue Arja Sahlbergin artikkeli kokonaisuudessaan Verkkouutisten Plus-osiosta kirjautumalla.
