Venäjä haluaa toimillaan osoittaa, miten riippuvainen EU on Venäjän toimittamasta energiasta, ja sen vuoksi maa on viime viikkoina ottanut tiukemman linjan kuin kertaakaan 13 vuoteen. Näin arvioi Helsingin yliopiston Venäjän ympäristöpolitiikan professori Veli-Pekka Tynkkynen.
– Venäjä ei ole uhitellut vuoden 2008 jälkeen, vaan se on pikemminkin puhunut, että älkää sotkeko keskenään politiikkaa ja energian kauppaa, koska ne ovat kaksi eri asiaa. Tässä mielessä on tapahtunut kiristymistä suhteessa Eurooppaan, Tynkkynen sanoo Verkkouutisille.
Venäjän EU-suurlähettiläs Vladimir Tshizhov totesi eilen, että EU:n pitää muuttaa suhtautumistaan Venäjään, jos se haluaa välttää kaasupulan tulevaisuudessa. Kaasun hinta EU:ssa on noussut viime kuukausina.
Tynkkynen toteaa, että Venäjä pyrkii käyttämään teknisiä termejä, mutta todellinen viesti on puhtaasti poliittinen.
– Tämä liittyy tietysti Nord Stream 2:een. Venäjä haluaa osoittaa, miten riippuvainen EU on sen energiasta. Jos Venäjään ei suhtauduta myönteisesti, energian hinta nousee.
Itämeren pohjaan rakennettu kaasuputki Nord Stream 2 on valmis, mutta vielä kaasu ei kulje sitä pitkin Venäjältä Saksaan. Jos tai kun uusi putki otetaan käyttöön, Venäjä voi toimittaa aiempaa enemmän kaasua suoraan EU:hun eikä enää Ukrainan kautta. Muun muassa EU-parlamentti vastustaa käyttöönottoa, samoin osa EU-jäsenmaista. Käytännössä Saksa ratkaisee yksin putken kohtalon.
– On hyvin vaikea nähdä, että putkea ei otettaisi käyttöön. Saksa on tässä niin keskeinen toimija. En usko, että sieltä löytyy niin suurta muutosvoimaa, että se pyörtäisi tämän, Tynkkynen sanoo.
Hän muistuttaa, että Saksa on hyvin riippuvainen Venäjän kaasusta, samoin suuri osa Keski-Eurooppaa. Kyseessä on vieläpä suora riippuvuus, koska kotitaloudet käyttävät kaasua lämmitykseen. Suomessakin teollisuus käyttää venäläistä kaasua, mutta yhtä suurta huoltovarmuuskysymystä ei se ei muodosta.
– Juuri tätä presidentti Vladimir Putinin hallinto on halunnut rakentaa: talouden kautta vaikuttava vipuvarsi Saksaan, EU:n keskeiseen toimijaan, Tynkkynen toteaa.
Vaikutukset voivat ulottua muuallekin
EU:n ja Venäjän välejä ovat viime vuosina hiertäneet useat seikat. EU on esimerkiksi tuominnut Krimin valloittamisen ja Venäjän sotatoimet Itä-Ukrainassa, ja EU on asettanut pakotteita korkeille virkamiehille siitä, että nämä ovat osallistuneet hermomyrkyllä tehtyihin murhiin ja murhayrityksiin.
Tynkkysen mukaan suuri kysymys kuuluu nyt, kuinka paljon Venäjä voi energialla vaikuttaa EU:n muihin päätöksiin. Vastausta ei ole helppoa löytää, koska on mahdotonta osoittaa, mitä tekijöitä jonkin yksittäisen päätöksen takana on. Silti energiaa koskevien päätösten poliittista hintaa pitää pohtia, Tynkkynen sanoo. Onhan esimerkiksi suomalaisella Nesteellä suuria intressejä Venäjällä, josta se tuo suurimman osa raakaöljystään.
Hänen mielestään asiasta on vaiettu Euroopassa.
– Emme ole edes kysyneet sitä. Olemme ajatelleet, että asiat ovat hyvin, koska meillä on ”plan B”: jos kaasuvirta katkeaa, me voimme ottaa jonkin varavoiman käyttöön. Selvästi tilanne kertoo, että tämä ei riitä.
Venäjä ottaa hyödyn irti
Venäjä ei ole aiheuttanut kaasun hinnan nousua, vaan se johtuu pandemian jälkeisestä nopeasta talouskasvusta sekä siitä, että kylmän talven jälkeen Euroopan kaasuvarastot ovat pienentyneet. Venäjä kuitenkin ottaa tilanteesta kaiken hyödyn irti, Tynkkynen arvioi.
– Se osoittaa, että katsokaa, tilanteenne on huoltovarmuuden ja energiaturvallisuuden kannalta heikko. Se on taktinen veto, jolla Venäjä pystyy osoittamaan, että sillä on valtaa.
Lyhyellä aikavälillä tilanne palvelee Venäjän etuja. Kohonnut energian hinta tuo maahan tuloja, ja kotimaisessa keskustelussa Venäjän johto voi osoittaa, että EU ja Ukraina ovat polvillaan sen edessä.
Pitkällä aikavälillä Venäjän asema voi muuttua, koska se ei ole kehittänyt uusiutuvaa energiaa eikä se seuraa maailman energiamurrosta, jossa tavoitteena on lopettaa fossiilisten polttoaineiden käyttö. Ilmastonmuutoskin on nähty Venäjän-vastaisena salaliittona, Tynkkynen sanoo.
– Venäjä ei investoi uusiutuvaan energiaan. Se on auttamattomasti jäljessä. Öljy- ja kaasurahaa tulee vielä kymmenen tai kaksikymmentä vuotta ovista ja ikkunoista. Se ei kannusta satsaamaan.
Hän muistuttaa, että jos Venäjä heikentyy, seuraukset voivat olla arvaamattomat.
– Mikä heikkouden vaikutus on turvallisuuspolitiikassa? Mihin heikompi Venäjä on valmis, jotta se turvaa oman suurvalta-asemansa?
EU:kin on tehnyt Tynkkysen mielestä virheitä, koska se ei ole löytänyt yhtenäistä linjaa.
– EU:n olisi pitänyt jo vuosikymmeniä sitten puhua yhtenäisellä energiapoliittisella äänellä Venäjän suuntaan ja vaatia kestävämpiä ratkaisuja siihen, miten energiavirrat tuotetaan.
