Ukrainalaisen matkustajakoneen alasampumisesta ja laajoista mielenosoituksista voi muodostua Iranin ”Tshernobyl-hetki”, arvioi Chatham House -ajatushautomon tutkija Sanam Vakil.
Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui 26. huhtikuuta 1986 Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa ja toi esille hallinnon epäpätevyyden ja valheet. Se vaikutti myös Neuvostoliiton romahdukseen vuonna 1991.
Iranin korkein johto ja asevoimat myönsivät viimein lauantaina ampuneensa vahingossa alas ukrainalaisen matkustajakoneen viime keskiviikkona. Tämä sytytti viime vuoden lopulla alkaneet Iranin hallinnon vastaiset mielenosoitukset uudelleen. Yhdysvaltain ja Iranin tulehtuneet välit kiristyivät entisestään, kun Iranin Quds-joukkojen komentaja Qassem Suleimani tapettiin amerikklaisten ilmaiskussa tammikuun alussa.
Vakilin mukaan on kuitenkin vaikea sanoa, johtaako Iranin kuohunta vallankumoukseen.
– Kun katsomme läntisten linssien läpi, etsimme aina vallankumouksen hetkeä Iranissa, Vakil sanoo CNN:lle.
Vaikka viranomaisten toiminnassa Tshernobylin onnettomuuden ja matkustajakoneturman yhteydessä on samankaltaisuuksia – toistuvat kiistämiset, peittelemisyritykset, ulkovaltojen esittämät todisteet – rinnakkaisuudet voivat päättyä Vakilin mukaan tähän.
– Tämä voi olla Iranin Tshernobyl-hetki. Kysymys kuuluu, miten Iranin johto hoitaa tilanteen. Tsherobylin jälkeen yhden poliittisen henkilön piti tehdä päätös vastuun kantamisesta ja poliittisen dynamiikan muuttamisesta.
– Ainoa henkilö, joka voi tehdä merkittäviä muutoksia Iranin poliittiseen järjestelmään, on ylin johtaja Ali Khamenei, Vakil toteaa.
Jos historia toistaa itseään, Khamenei saattaa tukahduttaa mielenosoitukset väkivaltaisesti. Näin toimittiin viime vuoden lopulla mielenosoitusten raivotessa Iranissa.
Iranin hallinnon reagointia mielensoituksiin seurataan tarkasti sekä Iranissa että ulkomailla. Muun muassa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on kehottanut Irania olemaan ”tappamatta mielenosoittajia”.
King’s College London -yliopistotutkija Emmanuel Karagiannis korostaa, että oppositio tarvitsee johtajiston ja yhteisen ideologian, jos kansannousun halutaan johtavan vallankumoukseen.
Hänen mukaansa iranilaisilla mielenosoittajilla ei ole tällä hetkellä kumpaakaan.
Vakil muistuttaa Iranin hallinnon olleen vallassa yli neljäkymmentä vuotta.
– Totta kai hallinto voi romahtaa, mutta se on epätodennäköistä ilman tarvittavia elementtejä eli järjestäytynyttä ja yhtenäistä oppositiota, Vakil kertoo.
