Venäjän poliittista tilannetta on luonnehdittu uudeksi pysähtyneisyyden ajaksi rinnastuksena Leonid Brežnevin loppukauden Neuvostoliittoon. Kansalaisten tyytymättömyys maan nykyjohdon tarjoamaan näköalattomuuteen näyttää olevan tasaisessa kasvussa, kertoo riippumattoman Levada-tutkimuslaitoksen tuore kysely.
Venäjän tilanne näyttää monin tavoin synkältä, mutta yksinomaan presidentti Vladimir Putinin syyksi maan vaikeuksia ei tulisi professori Vladimir Gelmanin mielestä lukea.
– Putinista voi olla mitä mieltä hyvänsä, mutta aivan niin hallitsevaa vaikutusta tuskin sentään voi hänen persoonaansa liittää, Helsingin yliopistossa ja Pietarin Eurooppalaisessa yliopistossa työskentelevä Gelman sanoo yhdysvaltalaiselle Institute of Modern Russia -ajatushautomolle antamassaan haastattelussa.
Hän muistuttaa, että Putinin noustessa vuosituhannen vaihteessa Boris Jeltsinin seuraajaksi kilpailevan vaihtoehdon olisi tarjonnut lähinnä entisen ulkoministerin Jevgeni Primakovin ja Moskovan pormestarin Juri Lužkovin johtama poliittinen blokki.
– Jos he olisivat voittaneet kamppailun Jeltsinin perinnöstä, Venäjä olisi todennäköisesti kohdannut samat ongelmat, jotka sillä on nyt edessään, mutta paljon aikaisemmin ja kenties huomattavasti dramaattisemmalla tavalla, Gelman toteaa.
– Moni venäläinen ei pidä nykytilanteesta eikä ole siihen varsinkaan taloudellisista syistä tyytyväinen, mutta pitää rajuja muutoksia silti riskinä. Kutsun tätä asetelmaa negatiiviseksi tasapainoksi.
Kruununprinssi puuttuu
Venäjän nykyhallinnon keskeisin heikkous on Gelmanin mukaan sen keskittyminen yhden henkilön – Putinin – ympärille.
– Se ei ole monarkkinen järjestelmä, jossa kysymys vallanvaihdosta ratkeaa dynastisen perimyksen kautta. Se ei myöskään ole yksipuoluejärjestelmä, jossa hallitsevan puolueen johto tekee kollektiivisen, rotaatioon perustuvan päätöksen poliittisesta johtajasta, hän sanoo.
– On vaikea uskoa, että Vladimir Putinilla tulisi olemaan jonkinlainen virallinen seuraaja, jolle valta siirtyisi Putinin vielä eläessä, sillä siitä koituisi Putinille vakavia poliittisia riskejä. Jokainen tietää, että ennemmin tai myöhemmin hänen valtansa päättyy, ja tämä vaikuttaa merkittävästi pitkän aikavälin suunnitteluun. Kun Putin ikääntyy, suunnitteluhorisontti kutistuu.
Koska poliittista ratkaisua Putinin seuraajasta ei kenties kyetä saavuttamaan, aikanaan vääjäämättä tapahtuvaan vallanvaihtoon on Gelmanin mukaan kaksi ensisijaista skenaariota.
– Henkilösidonnaisilla hallinnoilla on tilastojen mukaan kaksi tavanomaista vaihtoehtoa – joko vallankaappaus tai johtajan kuolema, hän toteaa.
