Paras poliitikko on harkitseva ja tarpeeksi päättäväinen pysyäkseen kannoissaan vaikka yleinen mielipide niitä vastustaisikin. Hän myös uskaltaa puolustaa kantojaan, vaikka some-maailmassa kohut seuraavat toisiaan. Hän ei vähästä säikähdä vaan tekee kaikki päätökset harkitusti, ei pikaisesti pakotettuna.
Valitettavasti tämä ei ole todellinen kuva nykytilanteesta ja liian usein poliitikot itse syövät tätä arvovaltaa. Tarvitaan poliitikon kunnianpalautus.
Hyvä esimerkki on Veikkauksen kriisin käsittely.
On selvää, että Veikkaus mokasi pahasti kesällä omien mainostensa kanssa. Tämän seurauksena keskustelu rahapelaamisesta, Veikkauksesta ja Veikkauksen asemasta on saanut uusia kierroksia. Koko poliittinen maailma on kiirehtinyt puhumaan rahapelihaitoista ja vaatinut niihin pikaisia ratkaisuja. Veikkauksen julkiset puolustajat ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen eikä kukaan ole uskaltanut puolustaa Suomalaista järjestelmää, jota käsittääkseni lähes kaikki poliitikoista pitävät parhaana. Ei olla uskallettu puolustaa, koska kohun keskellä ollaan liian munattomia.
Sen sijaan ollaan tilanteessa, jossa Veikkauksen hallinto puhdistetaan poliitikoista. Eli juuri niistä henkilöistä, joiden pitäisi olla mukana tuomassa poliittista osaamista poliittiselle alalle, jota rahapelitoiminta on kaikkialla. En ymmärrä, miksi poliitikot itse antavat viestin, että poliitikko ei ole kykenevä. Varsinkin kun tosiasiassa poliitikot ovat erittäin osaavia ihmisiä, jotka pystyvät ymmärtämään nopeasti asioita ja tekemään niistä oikeita johtopäätöksiä.
Tämä poliitikoiden uskalluksen puute ja munattomuus näkyy valitettavasti koko ajan. Esimerkiksi taksitilastojen julkistuksen yhteydessä pyydellään anteeksi, kun pitäisi kertoa että on oleellista, että kiireisessä aikataulussa valitaan aina nopein kulkuväline. Varsinkin kun samaan aikaan vaaditaan, että kansanedustajat liikkuvat, käyvät tilaisuuksissa ja tapaavat ihmisiä.
Lopulta kyse on kohusta ja siitä että paniikki. Tämä syö uskottavuutta. Panikointi ja munattomuus ei tee poliitikosta arvostettua, vaikka näin voisi päätellä siitä miten useat poliitikot toimivat.
Arvostuksen voi saada vain johdonmukaisuudella ja rohkeudella, sillä että uskaltaa seistä kantojensa takana myös silloin kun oma kanta on yleistä mielipidettä vastaan. Vaikka se lyhyellä aikajänteellä vähän kirveleekin, lopulta se on voittava strategia. Ja vain hölmöt hötkyilevät ja panikoivat.
Onneksi on olemassa poliitikkoja jotka ovat tämän tajunneet. Ja he ovat niitä joita arvostetaan eniten. Osmo Soininvaara, Elina Lepomäki, Annika Saarikko, Jutta Urpilainen sekä Kari Uotila muutamia tästä lopulta aivan liian harvasta joukosta mainitakseni.
Nyt vähän rohkeutta ja selkärankaa. Vain tätä kautta palautetaan kansalaisten arvostus poliitikoihin ja sitä kautta politiikkaan.
