Tutkimuspöytää valmistetaan Lojer Oy:n tehtaalla Sastamalassa marraskuussa 2020. Lojer on Pohjoismaiden suurin sairaala- ja hoitokalusteiden valmistaja. LEHTIKUVA/LAURA UKKONEN

Arto Satonen: Yksinyrittäjyydellä on kääntöpuolensa

Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen koetaan suureksi riskiksi, kirjoittaja toteaa.

Suomessa on tällä hetkellä 90 000 työnantajayrittäjää. Luku on pysynyt samalla tasolla jo pitkään. Yllättävintä taaksepäin katsottaessa on se, että edes 1990-luvun puolivälistä vuoden 2008 finanssikriisin asti kestänyt vahvan talouskasvun aika ei merkittävästi nostanut työnantajayritysten määrää. Määrällistä kehitystä ei ole tapahtunut myöskään sen jälkeen.

Yrittäjien määrä on kuitenkin ollut kasvussa, koska yksinyrittäjien määrä on noussut voimakkaasti. Tällä hetkellä Suomessa on 170 000 yksinyrittäjää. Kymmenen vuotta sitten heitä oli 35 000 vähemmän. Yksinyrittäminen eli omalla työllään itsenäisesti itsensä elättäminen on kasvanut merkittävästi, mutta työnantajien määrä ei ole kasvanut.

Yksinyrittäjien kasvun taustalla on sekä talouden, että arvojen muuttuminen. Ulkoistaminen ja verkottuminen ovat tätä päivää ja monien työ on yksinkertaisesti muuttunut sellaiseksi, että sitä ei enää tehdä palkkasuhteessa, vaan itsenäisenä ammatinharjoittajana. Erityisesti digitalous ja alustatalous ovat vieneet maailmaa tähän suuntaan. Edelleen tarvitaan miestä ja Hiacea, mutta myös naista ja IPadia.

Toisaalta yksinyrittäminen on monille elämänmuotona houkutteleva vaihtoehto. Jos omalle ammattitaidolle on hyvin kysyntää, niin yksinyrittäjänä on enemmän vapauksia ja voi säädellä työn määrää oman elämäntilanteen mukaan. On hyvin todennäköistä, että yksinyrittäjien määrä tulee edelleen jatkamaan kasvuaan. Isot trendit maailmalla pyörivät siihen suuntaan.

Suomen kansantalouden kannalta keskeinen asia kuitenkin on mitä tapahtuu työnantajayrityksille. On todella huolestuttavaa, että jopa nousukaudella uusia työnantajayrityksiä syntyy vain saman verran kuin entisiä poistuu. Yksinyrittäjien kasvun kääntöpuoli on se, että moni kokee työnantajuuden riskit liian suuriksi, eikä edes halua kasvattaa yritystään. Todistetusti kaikkein suurin riski on ensimmäisen ulkopuolisen työntekijän palkkaamalla yrittäjällä. Tämä tulisi tunnistaa ja oikeasti miettiä keinoja, joilla työllistämisen kynnys mikroyrityksillä helpottuisi.

Kokoomus on asettanut tavoitteeksi 100 000 työnantajayritystä vuodelle 2025. Se on todella kova tavoite, mutta siinä on välttämätöntä onnistua, jotta talous saataisiin kestävälle pohjalle koronakriisin jäljiltä. On aivan selvää, että tuon tavoitteen saavuttaminen edellyttää merkittäviä muutoksia suomalaiseen työmarkkinajärjestelmään. Niistä ensimmäinen ja tärkein on paikallisen sopimisen ulottaminen myös järjestäytymättömiin yrityksiin. Lisäksi työnantajan riskiä väärästä rekrytoinnista on pienennettävä ainakin pienissä yrityksissä.

Suomen työmarkkinat ovat pitkään olleet keskitetyt ja jähmeät. Suljetun talouden aikana keskitetyt työmarkkinasopimukset olivat vielä mahdollisia. Sen sijaan globaalissa kilpailussa toimivat erilaiset pelisäännöt. Erityisesti digimaailmassa kilpailu yksittäisistä töistä on maailmanlaajuista ja myös teollisuudessa aika tilauksesta toimittamiseen on lyhentynyt rajusti. Nyt kansainvälisillä markkinoilla menestymiseen vaaditaan ketteryyttä ja joustavuutta. Sen vuoksi Suomen työmarkkinoita uudistetaan nyt saranapuolelta, koska yrityskohtaisen sopimisen tarve on paljon aiempaa suurempi.

Suomea pitää kehittää työnantajayritysten näkökulmasta. Vain se takaa työpaikat Suomessa ja riittävät verotulot, jotta hyvinvointiyhteiskunta voidaan jatkossakin kestävästi rahoittaa. On viimeinkin hetki havahtua tähän asiaan.

Arto Satonen

Arto Satonen

Arto Satonen on kansanedustaja ja suuren valiokunnan jäsen.

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt