Maaliskuussa 2020 New England Journal of Medicinessa julkaistiin paljon siteerattu ja viitattu tutkimusartikkeli, jonka mukaan koronavirus säilyisi muovi- ja teräspinnoilla peräti päiviä. Tämä johti yleismaailmallisiin otsikoihin ja kehotuksiin, joissa korostettiin pintojen desinfioinnin tärkeyttä ja pintoja ylipäätään koronatartuntalähteenä.
Toukokuussa Maailman terveysjärjestö WHO kehotti desinfioimaan kaikki julkiset tilat, koulut, kirkot ja kaupat, vaikka samaan aikaan Yhdysvaltojen tautikeskus CDC ilmaisi näkemyksensä, ettei pinnat ja kosketukset oli koronan ratkaiseva tartuntalähde, kirjoittaa The Nature.
Keskittyminen pintojen tartuttaviin fomiitteihin aerosolin sijaan alkoi pandemian alkuvaiheessa. Sairaalaympäristössä tutut tartuntataudit, kuten staphylococcus aureus ja norovirus, elävät pinnoilla. Ja kun tutkijat ottivat näytteitä sairaaloista ja karenteenissa olevien kodeista, tuntui virus-RNA:ta löytyvän kaikkialta.
Mutta tämä virus-RNA:n löytyminen itsessään ei vielä ole hälyttävää, korostaa heinäkuussa 2020 tiedelehti Lancetissa kommentaarin julkaissut mikrobiologi Emanuel Goldman, joka huomauttaa, ettei virus-RNA ole itsessään tartuttavaa ja vertaa sitä ”viruksen ruumiiseen”. Tämän vahvistaa myösi israelilaisen Tal Brosh-Nissimovin koe, jossa tutkittiin eritystilojen huonekaluja. Jopa puolesta löytyi virus-RNA:ta, mutta se ei kyennyt tartuttamaan soluja.
Goldman myös korostaa, että pinnoilta tarttumista tutkineet laboratoriokokeet ovat olleet olosuhteiltaan epärealistisia. Niissä pinnoille pantiin niin paljon virusta, ettei vastaavanlaisia tartuntalähteitä löydy ihmisten arkielämässä esimerkiksi ovenkahvoista.
Sittemmin myös muut tutkimukset ovat osoittaneet, että koronavirus rinovirusten tapaan leviää enemmistössä tapauksista syljeskelyn, yskän, hengityksen ja puhumisen tuottama pienaerosolin kautta. Tartunta pintojen välityksellä on mahdollinen, mutta riski ei ole merkittävä: Keskimäärin tapauksia todetaan viisi 10[nbsp]000 tapausta kohden.
Silti pintojen desinfiointiin käytettävien aineiden myynti oli vuoden 2020 lopulla 4,5 miljardia dollaria eli yli 30 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Esimerkiksi New Yorkin joukkoliikenne käyttää edelleen 17 miljardin dollarin budjetistaan noin puoli miljardia syväpuhdistamiseen, desinfiointiin ja sanitaatioon.
Tämä johtuu osittain siitä, että syväpuhdistaminen on helpompaa kuin ilmanvaihdon kuntoon tekeminen. Kuluttajat myös odottavat yrityksiltä ja palveluntarjoajilta desinfiointia.
Ongelma on myös siinä, että tiede ei voi täysin sulkea pois pintojen mahdollisuutta toimia tartuntalähteenä. Absoluuttisia johtopäätöksiä ei voi tehdä, eikä myöskään kiistää, etteikö virus olisi jossain vaiheessa ollut alttiimpi tarttumaan pinnoilta. Asiantuntijat suosittelevatkin keskittymistä järkevään käsihygieniaa, maskeihin ja turvaväleihin.
