Verkkouutiset

Tarinoita lasten jouluaatosta – ei ole aikaa hukattavaksi

BLOGI

Verkkouutiset
Verkkouutiset
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Eduskunnan oikeusasiamiehelle on annettu työssään vuonna 1998 erityispainopisteeksi lasten oikeudet ja niiden toteutumisen valvominen tässä maassa.

Työmäärän täytyy olla musertava.

Siksi hämmästyinkin hänen huoltaan ja murhettaan kirjaimista ja numeroista. Helsingin Sanomat (15.1.) kirjoitti sivun kokoisessa jutussaan, miten seiskat ja ykköset menevät helposti sekaisin niiden kirjoitusasun takia.

Oikeusasiamies pelkää, että mahdolliset väärinkäsitykset voivat vaarantaa jopa 12 oppilasikäluokan perusoikeuksien toteutumisen.

”Näiden oppilassukupolvien oikeudet voivat vaarantua kaikilla elämänalueilla sekä viranomaisissa että yksityisten välisissä suhteissa. Vaarat jatkuvat vielä vuosikymmeniä. Tiedän omasta kokemuksesta, että nämä vaarat ovat todellisia” sanoo eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen.

Todellinen vaara? Kaikilla elämänalueilla? Vuosikymmeniä?

8-vuotias oppilaani kävi jouluaattona kaupassa ja osti itselleen kalapuikkoja. Meni kotiin ja paistoi ne. Kirjoittaessaan joululomasta hän mainitsi kalapuikkojen lisäksi nukkuneensa joka päivä useat päiväunet. Kun kysyin, miksi hän nukkui niin paljon, hän vastasi:

”En nukkunut, mutta ei ollut muuta kirjoitettavaa.”

Toisella lapsella ei ollut edes niitä kalapuikkoja vaan hän itki opettajalleen, että on nälkä, koska kotona ei ole ruokaa. Seuraava itki, ettei äidillä ole rahaa maksaa laskuja. Kolmas kulki kadulla mielenterveysongelmaisen äidin kanssa, joka näytti kieltä jokaiselle vastaantulijalle. Siis se äiti. Neljäs ei ollut poistunut lähiöstään ensimmäisen 10 vuoden aikana, ei tiennyt, minkä kaupungin lähiössä hän asuu, ei harrasta mitään, ei ole mummolaa, mihin mennä, ei polkupyörää, ei uimahousuja. Ainoastaan huumehörhö äiti, joka lupaa lähteä uimaan ensi viikolla, mutta ei koskaan mene. Onneksi naapuritalossa asuu tosi mukava mies, joka on luvannut karkkia aina, kun sinne menee.

Todellinen vaara. Kaikilla elämänalueilla. Vuosikymmeniä.

Kun virkaan, komiteaan, työryhmään tai muuhun sellaiseen valitaan korkeimman tutkinnon haltija ja tehtäväksi annetaan pitää huolta ja suunnitella jotain, mikä koskee ihmisiä aivan toisenlaisesta elinympäristöstä kuin missä itse elää, on lopputulos aina epäonnistunut.

Jos minua pyydettäisiin suunnittelemaan aivokirurgien työaika ja työtavat tai Suomen jääkiekkojoukkueen harjoitusohjelma, toivoisin, että tunnustaisin heti kättelyssä, etten kykene hoitamaan annettua tehtävää. Vai sumentaisiko järkeni minulle annettu asema, palkka ja asemani tuoma muiden kunnioitus?

Kun hallitus nyt asettelee niitä komiteoita ja työryhmiä, voitaisiinko tällä kertaa tehdä niin, ettei ne työtehtävät pyöri aina siellä samoilla ihmisillä. Niillä, jotka eivät ole koskaan olleet missään tekemisissä sen asian kanssa, mistä nyt päättävät. Olisiko mahdollista, että aina ei tarvitse olla tohtori tai toimitusjohtaja tai Senior Adviser Upper Consultant? Kun he eivät tiedä, mitä he tekevät.

Sillä, että ykkönen ja seiska, q ja yhdeksän, z ja kakkonen menevät sekaisin, ei ole mitään väliä hänelle, joka ruuan ja rakkauden nälkäisenä soittaa sen kivan miehen ovikelloa.

Nyt on kiire, eduskunnan oikeusasiamies.

Kirjoittaja Maarit Korhonen on turkulainen luokanopettaja, jonka missiona on uudistaa koulua.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat

Suosittelemme

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)