Humanitaariseen maahanmuuttoon liittyvien ongelmien ympärillä esiintyy sekä huolestuttavaa ääriliikehdintää että kohtuutonta sinisilmäisyyttä. Ongelmat olisivat ratkaistavissa viisaalla tolkun politiikalla, mutta lukiessani vasta aloittaneen Antti Rinteen hallituksen ohjelmaa näyttää siltä, että tätä kevään eduskunta- ja erityisesti eurovaaleissa keskeiseen asemaan noussutta teemaa suorastaan vältellään.
Osmo Soininvaara analysoi blogissaan maahanmuuttopolitiikan merkitystä vaalimenestykseen Tanskassa: ”Tanskan demarit saivat suurvoiton ja maahanmuuttovastaiset oikeistopopulistit romahtivat. Tätä ennen demarit olivat omaksuneet oikeistopopulistien ohjelman maahanmuuttoon – ei aivan sellaisenaan, mutta pääosin.”
Onkin merkillepantavaa, että kevään eduskuntavaaleissa Suomessa demarit eivät suurimman puolueen asemastaan huolimatta olleet suurin vaalivoittaja. Suurimpia voittajia olivat Jussi Halla-ahon perussuomalaiset ja edustajamääräänsä lisänneet vihreät. Molemmat puolueet kantavat, tuskin täysin ilman omaa myötävaikutustaan, eräänlaisen yhden asian liikkeen leimaa. Siinä missä perussuomalaisten argumentointi tuntuu kiertävän kehää maahanmuuton ympärillä, ammentavat vihreät voimansa ilmastonmuutoksesta. Kummankin viesti on pohjimmiltaan sama: tulevaisuus on kauhistuttava, ellette kuuntele meitä!
Molemmat puolueet ovat myös onnistuneet asemoimaan itsensä poliittisessa kentässä vastavoimiksi toisilleen. Taktiikka on ollut hyvin onnistunut, sillä tällaisesta symbioosista hyötyvät molemmat. Vihreiden johtohahmot agitoivat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palauttamista vastaan protestoivia joukkoja kohdistamalla kritiikkinsä nimenomaan perussuomalaisiin. Perussuomalaiset puolestaan ottavat tähtäimeensä ilmastopaniikkia ja jopa suoranaista -hysteriaa lietsovat tahot. Jokainen ymmärtää, keitä he tarkoittavat.
Soininvaarakin jatkaa tätä vastakkainasettelua blogissaan: ”Demarit ovat sentään voittopuolisesti sivistyneitä ihmisiä. Maahanmuuttopolitiikasta voisi keskustella analyyttisemmin, jos maahanmuuttokriittistä osapuolta edustaisivat demarit eivätkä kaiken maailman hörhöt. Perussuomalaiset ovat ilmatilan hallinnallaan tehneet rationaalisen keskustelun tyystin mahdottomaksi. Joka nostaa päätään juoksuhaudasta, leimaa itsensä rasistiksi ja samastuu julkisuudessa niihin, jotka yllyttävät ihmisiä raiskaamaan suvakkihuoria.”
Maahanmuuttokysymykselle on tehtävä jotain. Ongelmat pahenevat, mikäli aiheen ympärillä läiskitään leimoja ja joko hyssytellään tai kiihkoillaan. Kenenkään etu ei ole se, että Suomeen muodostuu salafistiverkostoja, joissa tyttöjen, naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ei ole tietoakaan, ja jotka värväävät ja rahoittavat terroristeja. Tanskan demarit näyttävät ymmärtäneen tämän, tästä olen Soininvaaran kanssa samaa mieltä. Sen sijaan eri mieltä olen siitä, että maahanmuuttoon liittyvän keskustelun kahtiajakautuneisuuden alkusyy löytyisi yksin perussuomalaisten suunnasta.
Valitettavasti kokoomus on jäänyt tässä retorisessa kaksintaistelussa jalkoihin. Kokoomuslainen maahanmuuttopolitiikka oli viime vaalikaudella hyvin löyhää ja osin poukkoilevaa. Pääosin on seurattu herttaisen suvaitsevaista, mutta samalla sinisilmäisen naiivia linjaa. ’Monikulttuurisuus on rikkaus’ -iskulauseiden heittely ei ole omiaan vahvistamaan kuvaa kokoomuksesta vastuullisena ja kansalaisten turvallisuudesta huolehtivana valtionhoitajana, kun yhteiskuntamme sisälle on jo muodostunut saarekkeita, eräänlaisia rinnakkaisia yhteiskuntia, joissa noudatetaan meille täysin vieraita arvoja ja tapoja.
Tästä valitettavana esimerkkinä toimivat Oulussa vaikuttavan salafisti-imaami Abdul Mannanin lausunnot, joissa hän kyseenalaisti käräjäoikeuden langettaman vankeustuomion moskeijassa pienen tytön törkeästi raiskanneelle koraanikoulun opettajalle. Imaami kieltäytyi hyväksymästä oikeuden päätöstä ja väitti, että lapsi valehtelee. Imaamin lojaliteetti kohdistuu siis uskonyhteisöön, moskeijan henkilökuntaan, ei rikoksen uhriin, pieneen puolustuskyvyttömään tyttöön. Tämä on täysin tuomittava asenne.
Tässä olisikin kokoomukselle ns. tuhannen euron paikka haastaa Rinteen hallitus järkevällä, analyyttisellä ja realistisella oppositiopolitiikalla. Meillä on unelma -höttö pitää nyt jättää taakse. Kokoomuksen on jatkossa uskallettava profiloitua myös maahanmuuttokysymyksessä omana itsenään, eikä vain suhteessa muihin. Maassamme on edelleen liikaa löysin perustein maahan tulleita nuoria miehiä, jotka muodostavat turvallisuusuhan.
Kokoomuksen pitää nyt osoittaa äänestäjilleen, että otamme humanitaarisen maahanmuuton myötä ilmenneet uudet uhkat vakavasti. Meidän on haastettava Rinteen hallitus tuomalla esiin ne järkevät ja realistiset keinot, joilla nämä uhkat torjutaan nyt ja tulevaisuudessa. Muuten häviämme oppositioasetelman perussuomalaisille. Tässä voisimme ottaa mallia Tanskan demareista.
