Tämä toinen ”Tuntematon sotilas” jäi 65 vuodeksi julkaisematta

On vain yksi Tuntematon sotilas. Olisi voinut olla toinenkin.

Turun Sanomat kertoo Otavan vuonna 2011 julkaisemasta Vilho Kankareen (1917-2008) kokemuksellisesta sotakirjasta Mennään kun käsketään! Nuorten miesten jatkosota.

Jatkosodasta kertova kirja vertautuu monesta syystä helposti Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen. Kankareen kirjassa hänen patteristonsa käy Tuntemattoman tavoin esimerkiksi Petroskoissa.

Vilho Kankare kirjoitti kirjansa pian sodan jälkeen, kahdeksan vuotta ennen Tuntemattoman sotilaan julkaisemista. Otava kuitenkin palautti Mennään kun käsketään -käsikirjoituksen. Se oli inhorealistinen ja julmuuksien kuvailussa raaka. Kommunistien uhkakin vaikutti asiaan.

Kankare jätti käsikirjoituksen pöytälaatikkoonsa. Kirja julkaistiin emeritusprofessori Martti Turtolan avaussanoilla varustettuna 2011, Kankareen jo kuoltua.

Mitään ei korjattu tai jätetty pois. Tuntematonta siistittiin aikanaan paljon, ja sen editoimaton versio ilmestyi 2000 nimellä Sotaromaani.

”Tekstin elävyyden ja eläytyvyyden puolesta (kirja ei) jää yhtään Linnan romaanista jälkeen”, TS arvioi Kankareen kirjaa.

Jos julkaisupäätös olisikin tehty jo vuonna 1947, ehkä Suomessa hoettaisiin Tuntemattoman sotilaan klassikkorepliikkien sijaan tai rinnalla esimerkiksi näitä Kankareen lauseita:

Kyl tee lomal pääsette! – Kaikki maailman iva ja pilkka kuvastui näissä sanoissa. Kyl tee lomal pääsette!

Mitä sankareihin tule, ni kyl niil yleensä pakka simmonen tuuri olema, ettei ne eläk kaua.

Tuskin nimeksikään tapahtui ns. väkisinmakaamisia. Joko pääsivät Don Juan -ominaisuudet oikeuksiinsa tai näytteli osaansa leipä.

Sisimmässään kukin tiesi että velvollisuudet oli täytetty pakosta ja itsekseen napisten.

Kyl se o helvetin kumma et ihmiskunna niin sanottu syrämen sivistys ei ols sunka yhtän kehittyny siit asti ku meiä esi-isämme hyppäsiväp puust alas ja opettelivak kävelemän kahrel jalal. Melke olis parempi ku kiivettäis puuhun takasi.

Pimeys on kaiken pelon ja kauheuden äiti. Sen turvin hiipii kauhu ja epätoivo sotilaankin sydämeen. – Hermot ovat pinnalla, usein katkeamispisteessä. Vartiovuoro, koko elämä tuntuu loputtomalta painajaisunelta.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt