Venäjä on pitkään pitänyt itseään ilmastonmuutoksen voittajana päästessään hyödyntämään aiemmin luoksepääsemättömiä luonnonvaroja ja meriväyliä. Nyt optimistinen näkemys on Yhdysvaltain entisen apulaispuolustusministerin Sharon Burken mukaan alkanut kuitenkin säröillä.
Ikirouta kattaa hänen mukaansa noin kaksi kolmannesta Venäjän pinta-alasta ja peräti 80 prosenttia maan mittavan kaasuteollisuuden toiminta-alueesta. Ikiroudan sulamisen arvioidaan heijastuvan noin 20 prosenttiin alueen infrastruktuurista ja yli 50 prosenttiin asutuskeskuksista.
Muutoksen kustannusvaikutukset voivat lähivuosikymmenten kuluessa nousta jopa 100 miljardiin euroon ja vaikeuttaa merkittävästi Venäjän sotilaallisia pyrkimyksiä arktisilla alueilla.
– Kesä 2020 oli merkki edessä olevista kovista ajoista. Juuri, kun Venäjä oli rakentamassa uutta massiivista kiitorataa Nagurskojen lentotukikohtaan, rakenteet ympäri aluetta olivat luhistumassa, New America -ajatuspajassa nykyisin työskentelevä Burke sanoo War on the Rocks -verkkojulkaisussa.
Yksittäisen öljytankkerin vaurioituminen toukokuun 2020 lopulla Norilskissa aiheutti satojen tuhansien neliökilometrien laajuisen ympäristötuhon, jonka korjaamisen ennakoidaan kestävän koko vuosikymmenen. Jamalin niemimaalta tutkimusretkikunnat paikansivat kymmenien metrien syvyisiä kraattereita, joiden uskotaan syntyneen ikiroudan alle muodostuneiden maanalaisten metaanikaasukuplien räjähtämisen seurauksena. Siperian lämpötilat nousivat samana kesänä ennätyslukemiin ja aiheuttivat voimakkaita ja laajamittaisia metsäpaloja koko alueella.
Kumppaneina myös Suomi ja Ruotsi
Vaikka USA:n ja Venäjän suhteet ovat nyt jännitteisimmillään sitten kylmän sodan, maiden välinen tiede- ja ympäristöyhteistyö arktisilla alueilla on toistaiseksi jatkunut. Venäjän – kuten myös Kiinan – yhä arvaamattomammaksi muuttunut käyttäytyminen antaa Burken mielestä kuitenkin aiheen vahvistaa Naton pohjoista roolia.
– Neljä viidestä arktisesta rantavaltiosta kuuluu Natoon Venäjän ollessa se viides, hän muistuttaa.
– Islanti on Arktisen neuvoston pysyvä jäsen ja myös yksi Naton perustajajäsenistä. Yhdysvalloilla on läheiset kahden- ja monenkeskiset suhteet näihin maihin samoin kuin Arktisen neuvoston muihin jäseniin, kuten Ruotsiin ja Suomeen. Nämä liittolais- ja kumppanuussuhteet ovat kouriintuntuva ja muita foorumeja selvästi vahvempi voimavara, hän sanoo.
– Yhteistyö liittolaisten, kumppanien ja jopa kilpailijoiden kanssa on välttämätöntä arktisella alueella, sillä toiminta pohjoisessa tulee olemaan kallista ja vaikeaa vuosikymmenten ajan. Yhdysvalloilla ei ole siihen yksin varaa – tämä koskee kaikkea jäänmurtajista vedenalaisiin kaapeleihin, satelliitteihin ja tukikohtiin, hän toteaa.
