Kirjoittajan mukaan verkon julkisuudesta puuttuu laki ja järjestys. LEHTIKUVA/EMMI KORHONEN

Jari Ehrnrooth: Tämä on koronaakin kovempi uhka

Kirjoittajan mukaan vain julkisen sanan uudistus voi pelastaa liberaalin demokratian.

Jatkuva varuillaan olo kuluttaa hermoja.

Kun neljä vuotta sitten ryhdyin mielipidevaikuttajaksi ja kolumnistiksi, en arvannut, mitä oli tulossa. Kirjoissani olin arvostellut sekä  hyvinvointivaltion ideologista perustaa että liberalismin jumittumista oletukseen luodusta ihmisyydestä ja annetusta vapaudesta. Ajattelin että minulla on sanottavaa yhteiskunnallisen kehityksen suunnasta. En aavistanut, että yksilön vastuuta korostavien filosofisten ja poliittisten ajatusteni laajalevikkisen julkaisemisen vuoksi terveyttäni ja henkeäni uhattaisiin niin että päätyisin vaihtamaan osoitetta, hakemaan turvakiellon ja salaamaan työhuoneeni sijainnin.

Henkilööni on kohdistunut mustamaalausta ja väkivallalla uhkaamista monesta eri suunnasta. Kun olen arvostellut hyvinvointivaltiota, olen ollut sosialisteille ”fasisti” ja ”kuulapäinen rodunjalostaja”, ja kun olen arvostellut kristillistä antisemitismiä, olen ollut kansallissosialisteille ”liberalismin läpikyllästämä” ja ”kuivakka filosemiitti”. Sähköpostitse ja sosiaalisen median alustoilla niin laitavasemmisto kuin äärioikeistokin ovat langettaneet minulle kuolemantuomioita ja esittäneet alatyylisiä haavoittamis- ja eliminointifantasioita.

Myös äärivihreät ovat vihjailleet, että minut pitäisi vaientaa, koska olen arvostellut luonnon pyhittämistä.
Viimeksi kun kirjoitin ihmisarvokäsitteen huojuvista perusteista, minut uhattiin hoidella juoksulenkilläni keskuspuistossa.

Sananvapautta uhkaava virus

Loukkausten ja uhkausten levittämisestä on tullut sananvapautta uhkaava virus tällä vuosituhannella. Ihmisten pahuus ei ole moninkertaistunut, mutta verkon julkisuudesta puuttuu laki ja järjestys. On luotu digitaalinen villi länsi, jossa röyhkeimmät räyhäävät ja hulluin hallitsee eikä sheriffiä näy missään.

Tämä uusi yhteiskunnallinen julkisuus tekee mahdolliseksi leimaamisen, valheellisen tiedon levittämisen, trollauksen, väärät siteeraukset, halventavan nimittelyn ja väkivallalla uhkaamisen ilman ennakkokontrollia ja vastuuseen joutumisen pelkoa.

Vaalien alla yhteisöpalveluiden syötteisiin voidaan algoritmien avulla tuottaa henkilökohtaisesti räätälöityä disinformaatiota ja propagandaa ilman minkäänlaista pelkoa poliisin tai oikeuslaitoksen väliintulosta.

Olen varma, että liberaali demokratia ei kaadu koronavirukseen, mutta pidän mahdollisena, että liian heikko julkaisijan vastuu sosiaalisen median kanavissa kääntää kansanvallan nurin. Pahimmassa tapauksessa korkein valta yhä uudestaan päätyy mitään ja ketään kunnioittamattomiin käsiin.

Vapaan kansanvallan pelastamiseksi takaisin sivistyksen voimille me tarvitsemme nyt julkisen sanan uudistuksen, JUSUn, joka turvaa vapaan yksilön oikeudet, hyvän julkaisutavan ja totuudenmukaisen tiedonvälityksen myös internetin julkaisualustoilla.

Pääsääntönä voidaan pitää, että julkaisijan ja sisällön tuottajan henkilökohtainen vastuu on aina sosiaalisessa mediassakin käyttöön saadun sanan vapauden tasolla. Lisäksi oikeusvaltion ja sananvapautta valvovien instituutioiden tulisi kyetä ennakolta turvaamaan loukkauksista ja uhkauksista vapaa mielipiteiden ilmaisu kaikille. Perustuslaillisten oikeuksien valvomista ei voida verkossakaan jättää yksin heille joita vastaan rikotaan.

Tilaisuuden tullen olen puhunut asiasta ministereille, puhemiehille ja muille merkittäville poliitikoille. He tunnistavat ilmiön ja siihen liittyvät vaarat, mutta ovat kummallisen avuttomia. Tämä on niin uusi asia, he sanovat. Emme voi ennalta puuttua siihen mitä ihmiset tekevät netissä. Miten sitä edes voisi kontrolloida?

Maalittamiseni tehosi Yleen

Tutkitaanpa asiaa oman tapaukseni osalta. Netistä on helppo löytää ketju, jossa laitavasemmiston aktivistit ensin tekevät minusta fasistin ja sitten kannustavat poliittiseen väkivaltaan tätä viholliskuvaa kohtaan.

Muutama viikko sitten Yleisradio julkaisi uutisen Vasemmistoliiton aluejohtaja Misha Dellingeristä. Syksyllä 2016 hänen käyttämällään twitter-tilillä oli väitetty, että minä olen klassinen fasisti ja myöhemmin todettu, että fasistit tulee tappaa. Vastaavalla tavalla muotoiltuja suoraan minulle osoitettuja tappouhkauksia olen saanut sähköpostiini.

Tämä fasistiksi syyttely on kummallista, koska asiantuntijoiden mukaan kirjani ja kirjoitukseni hyvin selvästi kuuluvat klassista liberalismia uudistavaan, velvollisuusetiikkaa ja yksilön vastuuta korostavaan traditioon. Tähän tulkintaan on päätynyt esimerkiksi Ylioppilastutkintolautakunta antaessaan syksyn 2019 filosofian kokeen mallivastauksen siitä, miten tulisi tulkita kolumnini, joka käsitteli vanhoillisen hyvinvointivaltion loppua.

Fasistiksi nimittely onkin vasemmistolainen leimakirves, jonka heiluttelun minun kohdallani aloitti Kansan Uutisiin kirjoittava Pontus Purokuru kahdessa peräkkäisessä kolumnissaan elokuussa 2016. Hänen mielestään laitan päähäni koppalakin ja olen protofasisti. Lisäksi hän on nostanut tekstiinsä lukijan kommentin, jossa sanotaan että ehdotuksistani puuttuu vain ”heikoimman aineksen kaasuttaminen”. Kaikki tämä siitä huolimatta, että kirjoissani ja kirjoituksissani toistuvasti tuomitsen fasismin, kansallissosialismin ja kommunismin 1900-luvun kammottavina kollektivistisina virheinä.

Moni muukin vasemmistobloggaaja on luonut minusta viholliskuvaa ja poliittisen väkivaltafantasian kohdetta. Ensin he antavat valheellisen kuvan kirjoitusteni sisällöstä ihmisvihamielisenä fasismina ja sitten kommenttiketjussa nimimerkit päästävät valloilleen henkilööni kohdistuvan halventamisen ja liiskaamisen kuvitelmat. Tällä tavalla toimii esimerkiksi Apu-lehden sivuilla kirjoittava uuninpankopoika Saku Timonen. Toistuvasti hän piirtää minusta pilakuvan kauheana köyhien sortajana ja sitten keskusteluketjussa nimimerkit purkavat paineitaan kutsumalla minua ”nilviäiseksi” ja ”alkueläimeksi”.

Vasemmistolaisen leimaamisen, halventamisen, uhkailun ja kuolemantuomioiden jakamisen tarkoituksena on vaientaa minut. Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula puki tämän sanoiksi suorassa radiolähetyksessä arvioimalla kolumnejani ala-arvoisiksi ja vaatimalla Yleisradiota lopettamaan niiden julkaisemisen.

Hämmästyttävää kyllä, hänen vaatimuksiaan on Yleisradion kolumnituotannossa kuultu. Esimerkiksi käsillä olevaa tekstiäni ei tuottaja halunnut julkaista edes siinä muodossa, jonka sisältöpäällikkö olisi hyväksynyt. Näin toteutui uhkakuva verkossa ja ulkoparlamentaarisesti operoivien vasemmistoaktivistien vaikutuksesta parlamentaarisesti ylläpidettyyn laatumediaan. Vaientamiseni onnistui ja he taputtivat karvaisia käsiään.

Ehdotukseni uudistukseksi

Mitä siis tulisi tehdä sivistyksen arvojen turvaamiseksi julkisessa sanassa? Tärkeintä olisi aloittaa verkkojulkisuuden vastuullisuudesta. Nostaisin JUSUn asialistalle ainakin neljä kohtaa.

1. Blogisteja, julkaisualustoja ja keskustelua ylläpitäviä yhteisöpalveluita on alettava kohdella julkaisijoina, jotka ovat oikeudellisessa vastuussa kaikesta materiaalista, joka heidän sivuillaan julkaistaan.

2. Julkaisemisessa on käytettävä varmennettua henkilöllisyyttä. Nimimerkkien käyttö tulee sallia vain poikkeustapauksissa. Tämän säännön tulee koskea kaikkea julkiseksi katsottavaa toimintaa, myös artikkeleiden jäljessä julkaistavia keskusteluketjuja.

3. Perustetaan Julkisen sanan valvoja, jonka tehtäviin kuuluu hyvän julkaisutavan valvonta ja edistäminen verkossa.

4. Luodaan julkisen vallan tuella verkkoon kaikille kansalaisille avoin yhteiskunnallisen keskustelun alusta, jossa mallikelpoisen moderoinnin avulla turvataan asiallinen, leimaamisesta ja uhkailusta vapaa vuorovaikutus.

Pelkästään nämä neljä julkisen sanan uudistusta parantaisivat yhteiskunnallisen keskustelun laatua kaikilla julkaisualustoilla. Mukaan tulisi lisää sivistyneitä ja maltillisia kansalaisia, jotka nyt haluavat pysyä kaukana verkon villissä lännessä jatkuvasta taistelusta barbaarista möykkää ja uhkauksia vastaan.

Jari Ehrnrooth

Jari Ehrnrooth

Sitoutumaton kirjailija, kulttuurin ja yhteiskunnan tutkija, dosentti Helsingin, Turun ja Lapin yliopistoissa. palaute.ehrnrooth @gmail.com

Kommentit

Miksi kommentit eivät näy? »Kommentoinnin säännöt