Vaikka Euroopan johtavista poliitikoista yhä harvempi vannoo EU:n ja Venäjän läheisen kumppanuuden nimiin, unionin jäsenmailla on edelleen suuria vaikeuksia löytää yhteistä säveltä suhteesta Venäjään.
Arvostetun ranskalaisen kansainvälisen politiikan tutkijan François Heisbourgin mukaan Venäjän tavoitteissa ei pitäisi enää olla mitään epäselvää.
– Viimeistään Vladimir Putinin Münchenin turvallisuuskonferenssissa vuonna 2007 pitämästä puheesta lähtien Moskova on tehnyt selväksi, että se on tyytymätön kylmän sodan jälkeiseen Euroopan turvallisuusjärjestelmään ja haluaa muuttaa sitä, Kansainvälisen strategisen tutkimuksen instituutin (IISS) puheenjohtajana pitkään toiminut Heisbourg sanoo Carnegie Europe -ajatushautomon julkaisemassa artikkelissa.
– Venäjän toistuvat lausunnot tästä teemasta eivät jätä tulkinnanvaraa. Niinpä Moskovan toimet muun muassa Georgiassa ja Ukrainassa puhumattakaan EU:n alueella harjoitetusta sabotaasista ja kemiallisin asein toteutetuista salamurhista ovat linjan luonnollista jatkumoa, hän toteaa.
Heisbourgin mielestä Vladimir Putinin Venäjän on syytä olettaa toimivan pahantahtoisesti, ja Euroopan valtioiden tulisi siksi tavoitella voimatasapainoa suhteessa EU:n itäiseen naapuriin.
– Käytännössä näyttää kuitenkin olevan päinvastoin: Eurooppa toimii kuin toimet olisivat hyväntahtoisia, ellei toisin ole todistettu. Ajan kuluessa Venäjä saattaa näin rohkaistua ottamaan riskejä, joita se olisi muuten välttänyt. Tämä on vaarallinen asetelma, hän varoittaa.
Heisbourg oli yksi Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia valtiojohdon toimeksiannosta arvioineen korkean tason asiantuntijaryhmän jäsenistä.
Haparoinnista hyötyy Venäjä
Saksalaisprofessori Gwendolyn Sasse ei usko, että EU:lla olisi enää harhakuvitelmia Vladimir Putinin hallinnon ulkopolitiikasta, mutta johdonmukaisen ja realistisen Venäjä-linjan määrittelyä vältellään silti yhä.
– Kreml tarttuu jokaiseen tarjoutuvaan tilaisuuteen, jossa se pääsee toimimaan kahdenvälisesti yksittäisten EU-maiden kanssa sen sijaan, että se joutuisi asioimaan EU:n kanssa kokonaisuutena, Berliinissä toimivaa Itä-Euroopan tutkimuksen ja kansainvälisten suhteiden keskusta (ZOiS) johtava Sasse sanoo.
– EU:n realistinen linja luopuisi vallanvaihtoa Venäjällä elättelevistä illuusioista ja tunnistaisi Venäjän muodostamat turvallisuusriskit, hän toteaa.
Venäjään kohdistuva pakotepolitiikka ja vuoropuhelu eivät hänen mukaansa sulje toisiaan pois, kuten jotkut kuvittelevat. Keskusteluyhteys Kremliin on mahdollista säilyttää sellaisissa tarkoin rajatuissa kysymyksissä, joissa EU:n ja Venäjän intressit ovat aidosti yhtenevät.
Se osapuoli, joka EU:n haparoinnista hyötyy, on hänen mielestään ilman muuta Vladimir Putinin Venäjä.
