Euroopassa elää tohtori Anton Šehovtsovin mukaan vahva usko vuoropuheluun Venäjän kanssa. Erityisen voimakkaasti vuoropuhelun merkitystä on korostettu sen jälkeen, kun Vladimir Putinin johtama maa valtasi vuonna 2014 Ukrainalle kuuluvan Krimin ja aloitti sodan Itä-Ukrainassa.
– ”Vuoropuhelun” narratiivi esitetään osoituksena pragmaattisesta ja realistisesta asennoitumisesta kansainvälisiin suhteisiin. Se esitetään aina positiivisessa valossa, vastakohtana Venäjän ja lännen väliselle vastakkainasettelulle, itävaltalaista Centre for Democratic Integrity -ajatushautomoa johtava Šehovtsov sanoo The Moscow Timesissa.
Vaikka vuoropuhelu on eittämättä tavoiteltavampaa kuin konflikti, asia ei hänen mukaansa ole lainkaan niin yksinkertainen.
– Putinin Venäjä ei yksinkertaisesti ole kiinnostunut vuoropuhelusta Euroopan kanssa. Kremlin mielestä EU ei ansaitse dialogia Venäjän kanssa, hän toteaa.
– Putin suhtautuu Eurooppaan halveksuvasti. Läntinen Eurooppa on hänelle ostoskeskus, joka väittää, että sillä on arvoja, mutta hylkää ne sopivaa korvausta vastaan. Keski- ja Itä-Euroopan entiset sosialistimaat ovat selkärangattomia vasalleja, jotka vaihtoivat neuvostoisännät läntisiin isäntiin.
Kun Venäjän johto suhtautuu Eurooppaan tällä tavoin, on Šehovtsovin mukaan tavallaan loogista, että vuoropuhelu tuntuu sen näkökulmasta hyödyttömältä.
– Mielekkäämmältä tuntuu puhua sen kanssa, joka vetelee naruista – siis Yhdysvaltojen, ennemmin kuin sätkynukkejen, joilla ei ole globaalia kunnianhimoa, hän ironisoi.
Jos keskusteluyhteyttä Kremliin pidetään tavoiteltavana, sitä ei kannata Šehovtsovin mielestä anella, vaan siihen pitää pakottaa.
Tšekin tasavallan äskettäinen päätös kahdeksantoista diplomaattipeitteellä toimineen venäläisvakoojan karkottamisesta on hänen mukaansa malliesimerkki siitä, millaista kieltä Venäjän nykyjohto kuulee ja ymmärtää.
