Kotitalouksien velkaantumisen vauhdin jarruttelua on pohdittu runsaan vuoden ajan valtionvarainministeriön johtamassa työryhmässä.
Kaavailuissa on velkakatto, jolla rajoitetaan kotitalouden yhteenlaskettujen velkojen ja tulojen suhdetta. Uusi velan raja olisi tulosidonnainen ja enintään 4,5-kertaa vuositulot.
Taloussanomien mukaan kotitalouksissa oman velkariskin voi laskea ainakin kolmella tavalla. Suomen Pankin laskustavan mukaan velkaa voi olla liikaa silloin, jos sitä on enemmän kuin viisi kertaa käytettävissä olevat tulot. Toinen tapa on mainittu valtiovarainministeriön tapa laskea vuositulot.
Kolmas mittari on prosenttiraja: Jos asumisen ja lainanlyhennyskulut ovat yli 35–40 prosenttia omista kuukausittaisista nettotuloista, velkaa on paljon.
Jos esimerkiksi keskipalkka on kuukaudessa 2[nbsp]600 euroa eli 31[nbsp]200 euroa vuodessa, VM:n ehdotuksen mukaan velan kokonaismäärä saisi olla enintään 140[nbsp]000 euroa.
Prosenttirajan avulla laskettuna asumisen ja lainanlyhennyskulut saisivat vastaavalla palkalla olla 910-1040 euroa kuussa.
Suomalaisten velkojen määrä vaihtelee kuitenkin jo tällä hetkellä maakunnittain. Esimerkiksi Uudellamalla 45-54-vuotiailla on keskimäärin noin 122[nbsp]000 euroa velkaa, kun vastaava summa Kymenlaaksossa on noin 66[nbsp]000 euroa ja Pirkanmaallakin 90[nbsp]000 euroa.
Erot pysyvät samoina eläkeikään saakka: Yli 75-vuotiailla on Kymenlaaksossa keskimäärin vain noin 25[nbsp]000 euroa velkaa, kun Uudellamaalla velkaa on edelleen noin 54[nbsp]000 euroa. Erot selittyvät sillä, että pääkaupunkiseudulla, kasvukeskuksissa ja Ahvenanmaalla asuntolainat ovat selvästi maan keskitasoa suurempia.
LähiTapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro muistuttaakin, että turvallinen velkamäärä riippuu aina lainanottajasta ja kotitaloudesta. Velan tarkoituksellakin on väliä, opintovelka on ”parempaa” velkaa kuin autolaina, asuntovelka kasvukaupungissa turvallisempi kuin pikkupaikkakunnalla.
