Tällainen on tutkijan mukaan todellinen köyhä

Heikki Pursiaisen mielestä monet elinvaiheen tai omien valintojen takia pienehkötuloiset kutsuvat itseään köyhiksi, vaikka eivät ole sellaisia.

”Köyhyys on sitä, että ihmisellä on valittavina vain huonoja vaihtoehtoja. Omiin valintoihin perustuva pienituloisuus ei ole köyhyyttä. Korkeasti koulutettu ihminen, joka itse valitsee työskentelyn alalla, jossa tulot ovat pienet, ei siis ole köyhä”, ajatuspaja Liberan toiminnanjohtaja Heikki Pursiainen kirjoittaa blogissaan.

Hän pohtii hiljattain runsaasti some-huomiota herättänyttä Imagen blogikirjoitusta Köyhä pressikortilla. Siinä kirjoittaja kertoo opiskelleensa kahdessa korkeakoulussa ja kirjoittelevansa nyt freelancerina aikakauslehtijuttuja, pitävänsä blogia ja pyörittävänsä second hand -liikettä uudessa kaupunkikulttuurikeskittymässä.

Hän on kuitenkin tilanteessa, jossa ”perustarpeet saa juuri ja juuri täytettyä, mutta kuluttamiseen ei ole varaa”. Myös opintolainaa on runsaasti. Kirjoittaja kertoo joutuvansa pyytämään rahaa vanhemmiltaan.

Heikki Pursiainen toteaa toivovansa, että blogi on kirjoitettu kieli poskessa, mutta pelkäävänsä pahoin, ettei asia ole niin.

”Sen sijaan uskon, että kirjoitus edustaa valitettavan yleistä suuntausta, jossa elinvaiheen tai omien valintojen takia pienehkötuloiset hyväosaiset kutsuvat itseään köyhiksi. Puhetapa on levinnyt myös politiikkaan, jossa opiskelijoista, taitelijoista, tutkijoista ja freelancereista helposti puhutaan köyhinä tai huono-osaisina”, hän kirjoittaa.

”Todellisuudessa nämä väestöryhmät eivät tietenkään ole köyhiä, kuten ei jutun kirjoittanut toimittajakaan.”

Jos haluaa kaksista korkeakouluopinnoista huolimatta olla freelance-toimittaja, blogisti ja vintage-myymälän pitäjä, ovat pienet tulot Heikki Pursiaisen mukaan henkilön oma vapaaehtoinen valinta.

”Köyhyys on sitä, että on pakko käydä huonosti palkatussa, raskaassa työssä. Tai sitä, että ei saa edes tällaista huonosti palkattua työtä. Se, että itse päättää työskennellä alalla, jossa ei makseta paljon, ei ole köyhyyttä”, Pursiainen kirjoittaa.

Hänen mielestään yliopistokoulutettujen väliset tuloerot eivät ole köyhyyttä tai yhteiskunnallinen epäkohta.

”Köyhyys on vaihtoehdottomuutta, vaikutusvallan puutetta omaan elämään.”

Heikki Pursiaisen mukaan se, että käyttää vapaaehtoisesti suuren osan tuloistaan ”muodikkaassa kaupunginosassa asumiseen” tai se, että on varakkaat vanhemmat, joilta voi pyytää rahaa, ei myöskään ole köyhyyttä.

”Köyhyys on sitä, että joutuu asumaan ahtaasti ja kaukana, eivätkä rahat silti riitä välttämättömyyksiin”, hän toteaa.

Heikki Pursiaisen mukaan köyhyys on pysyvä tai ainakin pitkäaikainen olotila.

”Lyhytaikaisesti tai elämänvaiheen vuoksi pienituloinen henkilö ei ole köyhä. Se, että henkilön tulot ovat nuorena alhaiset, ei ole minkäänlainen yhteiskunnallinen ongelma. Korkeakoulutetutkin joutuvat monesti työuran alussa lyhytaikaisiin ja huonosti palkattuihin töihin. Tämä on aivan tavanomaista, eikä tarkoita, että henkilö on köyhä.”

Todellisen köyhän horisontissa ei Pursiaisen mukaan siintele keskiluokkainen elintaso.

”Julkisessa keskustelussa täytyisi kerta kaikkiaan alkaa tunnistaa oikeasti köyhät ja apua tarvitsevat ihmiset. Tämä ei ole tärkeää pelkästään sen vuoksi, että hyväosaisten itsensä surkuttelu on aika tylsää kuunneltavaa”, Pursiainen toteaa.

Hänestä asia on tärkeä sen ymmärtämiseksi, mitä todellinen köyhyys on, ja kenelle hyvinvointivaltion tulonsiirrot on ohjattava.

”Sen sijaan hyväosaisten keskinäisten, ihmisten omista valinnoista johtuvien tuloerojen tasoittamisessa ei ole mitään järkeä”, Heikki Pursiainen toteaa.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt