Verkkouutiset

Taitavasti luita murskaava pyöveli saattoi olla hyvä

Pyöveliksi valittiin kovaluontoisia miehiä.
MAINOS (artikkeli jatkuu alla)

Tuhannet rikolliset kokivat Suomessa loppunsa ammattilaisen käden kautta. Kovimmillaan rankaisumenetelmät olivat Ruotsin valtakunnassa 1600-luvulla. Kuningatar Kristiinan aikana rangaistuskäytäntöä kovennettiin niin, että esimerkiksi yli 60 taalarin arvoisen tavaravarkauden hinnaksi tuli hengen menetys. Jos rikos oli alle tuon määrän, sai maksaa kolmikertaisena saadun rikoshyödyn. Harvalla varkaalla siihen oli varaa.

Pyöveleiden määrä ei ollut suuri. Kuolemantuomioita langetettiin silloin tällöin, ja pyövelit matkustelivat ympäri maan suorittamaan tehtäviään. Toiminnan tarkoitus oli rankaisun rinnalla kosto ja varoittaa kansaa. Hirtto- ja mestaustilaisuudet keräsivät väkeä.

Pyövelin työuralle ei moni halunnut. Vaadittiin tunteettomuutta, raakuuttakin, jossa sotilasura saattoi olla hyvä taustatekijä. Luonteeltaan he olivat kovia, eikä heidän maineensa edistänyt terveen itsetunnon kehittymistä. Pyövelit joutuivat helposti syytteeseen rähinöinnistä.

Olutkapakka muodostui hyvin usein riskialttiiksi ajanvietepaikaksi, jossa vieraat ja tutut halusivat halveksunnallaan suututtaa. Jo tuohon aikaan oikeuteen pyöveli tai hänen inhoajansa saattoi joutua ns. vihapuheesta, jolloin joku oli kokenut joutuneensa loukkauksen kohteeksi.

Lakitupaan joutui jo pelkästään nimittämällä jotakuta pyöveliksi tai pyövelin rengiksi. Närpiössä Mikko Moilanen on rekisteröinyt oikeustapauksen, jonka tausta oli solvaus: ”korvapuolen pyövelin muija”. Solvauksista syntyi monta tappelua ja oikeusprosessia. Vihapuheen sisältö oli sama kuin tänäänkin. Mielensä pahoittanut nosti äläkän yksittäisestä sanasta. Sellaisia olivat esimerkiksi peeveli (=pyöveli), hunsvotti (=narttukoiran suvunjatkamiselin), varas, konttiporvari jne.

Pyöveli-inho synnytti pelkoja

Koska ihmisten laillisen surmaamisen ammattikunta kärsi yleisestä halveksunnasta, pyövelit olivat hyljeksittyjä ja vetäytyivät sivummalle. Samalla heistä tuli pelottavia hahmoja, joihin oli helppo yhdistää yliluonnollisia ominaisuuksia. Heidän arveltiin levittävän pahuutta ja toisaalta kykenevän parantamaan outoja sairauksia.

Jos pyöveli oli taitava murskaamaan kuolemaan tuomittujen luita, hänessä saattoi olla myös hyvää tekeviä voimia. Muualla Euroopassa pyövelit saattoivat toimia päätyönsä ohessa kirurgeina, välskäreinä tai apteekkareina. Miten he saavuttivat pätevyyden tai saivat siihen lailliset oikeudet? Preussin kuningas Fredrik I otti virkapyövelin hovi- ja henkilääkärikseen.

Suomessa ei näin pitkälle päästy, mutta Viipurin pyöveli Antti Geidel toimi kansanparantajana. Antoipa rovasti Carstenius hänestä ylistävän lausunnon: ”Erityisansioksi on luettava se, että hän kykenee myös lääkärin toimeen ja osaa parantaa sellaisia sairauksia, joihin tavanomaiset hoitokeinot eivät pure.”

Mutta loppui se ammattitaito Geideliltäkin, kun hän kiukuspäissään ampui vaimoaan rihvelipyssyllä. Vaimo haavoittui, pyöveli pistettiin tyrmään, mutta sai luvan käydä kaksi kertaa päivässä kotonaan hoitamassa vaimoaan, tosin vailla myönteistä hoitotulosta.

Mustien vuosisatojen käsittämätöntä raakuutta

Mikko Moilasen keräämiä pyöveleitä koskevia tietoja lukiessa hetkittäin saa vaikutelman, että ihmiskunta olisi hivenen sivistynyt. Vaikka Martin Luther oli levittänyt opetuslastensa avulla uskonpuhdistuksen vapauttavaa sanomaa tehokkaasti Ruotsin valtakuntaan, oikeuden jakamisen luonne silti koventui. Raamatusta löytyi helposti perusteita julmuudelle. Pyövelilaitos loi armotonta tunnelmaa ja nosti julkisuuteen ammattikunnan häiriköitä.

Yksittäiset pyövelit saattoivat tehdä mestauksista merkillisiä näytelmiä. Kenties kuuluisin heistä oli kohupyöveli Yrjö Keikeli Turusta, joka kehuskeli mestanneensa toista sataa tuomittua eri puolilla Eurooppaa. Hän oli ns. värikäs persoona, viinaan menevä, äkkiväärä ja rivosuinen. Hänen useat rikkomuksensa tuottivat raippa- ja arestirangaistuksia vailla viisastumista.

Keikeli osoitti halveksuntansa kuolemaan tuomituille: miehelle, joka oli sekaantunut hevoseen ja naiselle, joka oli surmannut lapsensa – ainakin viimeksi mainittu rikos oli varsin yleinen. Saatuaan vihdoin tuomitun kaulan katkaistua hän oli laskenut uhrin verta maljaan ja ryypiskeli sitä tuoreeltaan. Tämän hän selitti kuin puoskari: ”Lämmin veri – varsinkin naisen – on hyvä lääke kaatumatautiin, vaikka kyllä se tepsii pulverina viinin kanssa.”

Ahvenanmaan Saltvikissä Keikeli oli pistellyt suuhunsa juuri mestaamansa rikollisen sydänlihaa, ja selittänyt: ”Sama parantaa samaa – eli rintatauti hoituu kuntoon sydäntä syömällä.”

Törpöt kirveenvarressa

Suomen pyövelit toimisi mainiona käsikirjoituspohjana vaikkapa Quentin Tarantinon elokuvaan. Osa pyöveleiksi päässeistä oli – nautittuaan liiaksi paloviinaa – täysiä poropeukaloita. He saattoivat nirhiä kuolemaantuomittuja miekalla tai kirveellään useita kertoja, jolloin yleisö huusi kauhusta.

Ammattikuntaa toki tarkkailtiin. Mestaustilaisuuksista laadittiin usein seikkaperäisiä selostuksia, jotta osaamiseen voitaisiin kiinnittää huomiota. Tärkeätä oli tuntea ihmisen niskan rakennetta, laskea takin niskaosa tarpeeksi alas – tärkeätä niin hirtettäessä kuin teloituskirvestä käytettäessä.

Huonosta mestauksesta saattoi joutua raastupaan. Vuonna 1695 Turussa pantiin toimeen kaupunginviskaali Sågerin mestaus. Uusi pyöveli oli saatu Göteborgista. Tämän käsi ei ollut vakaa, ja toimitus vaati kolme iskua. Oikeudessa pyöveli selitti: ”Mestauspaikalle saavuttuani havaitsin, että tuomitun silmät oli peitetty huonosti. Se säikäytti minut niin, että aloin vapista ja silmissä musteni.” Rangaistus oli julkirippi ja kahdeksan päivän vesileipävankeus.

Alkoholilla oli kuitenkin osuus osaamattomuuteen. Kun sama pyöveli töppäsi yhtä pahasti Ruotsissa, hän joutui vihaisen yleisön lynkkaamaksi.

Mikko Moilanen: Suomen pyövelit. Docendo 2019.

MAINOS (sisältö jatkuu alla)
Uusimmat
MAINOS (sisältö jatkuu alla)
MAINOS

Hyvä Verkkouutisten lukija,

Kehitämme palveluamme ja testaamme uusia sisältöformaatteja erityisesti mobiililaitteille. Haluaisitko osallistua testiin tässä ja nyt? Se vie vain muutaman minuutin.

(Uusi sisältö aukeaa painiketta klikkaamalla)