Perjantain äänestystulos. LEHTIKUVA / MARKKU ULANDER

Alberto Claramunt: Tähänkö hallitus olisi pitänyt kaataa?

Punavihreät mahtuivat vielä muutama vuosi sitten Päivi Räsäsen kanssa samaan hallitukseen.

”Tässä oli kysymys siitä, että kumpikaan meistä ei voinut antaa luottamusta ministeri Soinin toiminnalle, josta tässä alun perin on ollut kyse, mutta sitten tästä on tehty hallituskysymys, eikä meillä kummallakaan ole ollut minkään sortin kiinnostusta olla kaatamassa hallitusta.”

Näin kommentoi kokoomuksen kansanedustaja Jaana Pelkonen hänen ja Saara-Sofia Sirénin toimintaa, kun ulkoministeri Timo Soini oli saanut luottamuksen eduskunnalta. Pelkonen ja Saara-Sofia Sirén jättivät äänestämättä. Samoin tekivät kokoomuksen Lenita Toivakka ja Sari Multala.

Opposition paitaa kantavat julistavat, että koko hallitus nielee nyt Timo Soinin ja hänen arvorepertuaarinsa. Totta on, että eduskunta äänesti yhden ministerin luottamuksesta. Ja aivan yhtä totta on sekin, että siniset teki asiasta hallituskysymyksen.

Tähänkö hallitus olisi pitänyt kaataa? Ei tietenkään. Kuittaavatko Petteri Orpon kokoomus ja Juha Sipilän keskusta Soinin arvomaailman kokonaan? Asianlaita ei tietenkään ole näin, vaikka tätä tarinaa yritetään takoa mieliin. Operaatio tuskin onnistuu. Kansa on fiksumpaa kuin twitterin kyllästämät poliitikot kuvittelevat.

Oikeuskansleri on varoittanut ulkoministeriä sekoittamasta omia näkemyksiään ja valtion virallista kantaa. Soini kertoi suhtautuvansa oikeuskanslerin arvioon vakavasti. Vaikka Soinin tempaus oli itsekäs ja tarkoitushakuinen, ei hän tähän asti ole ministerin tehtävässään, esimerkiksi kansainvälisissä kokouksissa, poikennut hallituksen linjasta. Tai ainakaan ei todisteita ole esitetty. Soinin kynttiläkulkue oli poliittinen provokaatio ja syötti. Sitä siniset tarvitsevat. Sitä myös punavihreä blokki tarvitsee.

Punavihreä blokki (jotkut sitä myös vihervasemmistoksi kutsuvat) on luonnollisesti nostanut metakan. Mutta ei ole kovin kauan aikaa siitäkään, kun esimerkiksi vasemmistoliitto, vihreät ja SDP olivat samassa hallituksessa kristillisdemokraattien kanssa.

KD oli tuolloin aborttia vastustavan Päivi Räsäsen johtama puolue. Hänkään ei totisesti pitänyt arvomaailmaansa pimennossa – päinvastoin kirkosta jopa erottiin, kun kirkkoasioista vastaava Räsänen kertoi auliisti näkemyksiään avioliittolaista. Käydystä keskustelusta on nyt tulkittava, että punavihreä blokki ei mahdu samaan hallitukseen PS:n lisäksi sinisten eikä KD:n kanssa. Yhtä lailla tietysti kokoomuksen Pelkonen, Sirén, Multala ja Toivakka voivat pohtia sitä, kelpaako kumppaniksi mieluummin vasemmistoliitto kuin siniset tai KD.

Hallitus sopii yhteisesti hallitusohjelmasta, joka antaa raamit. Siinä ministerit ja hallituspuolueen kansanedustaja pysyvät. Jos kokonaisia hallituksia aletaan kaataa sanavalintojen tai henkilökohtaisten mielipiteiden takia, poliittinen toiminta käy hankalaksi. Vai pitääkö ennen hallituksen muodostamista käydä ministereittäin läpi eräänlainen arvojen muistilista? Kuka sen muodostaa? Kuuluuko siihen listaan naisten oikeuksien lisäksi esimerkiksi markkinatalouden kannattaminen? Vaikuttaa hankalalta.

Suomessa muodostetaan hallituksia yli rajojen. Tuskin koskaan niitä kannattelee täysin yhdenmukainen arvopohja. Liiman pitävyyttä mitataan sillä, miten isoon kompromissiin eli hallitusohjelmaan sitoudutaan. Tämä pitäisi olla kaikille selvää.

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt

Alberto Claramunt on Verkkouutisten ja Nykypäivän päätoimittaja.

Kommentit

»Kommentoinnin säännöt