Neljää tasavallan presidenttiä Urho Kekkosesta Tarja Haloseen avustanut entinen kansliapäällikkö Jaakko Kalela palautti äskettäisessä Verkkouutisten haastattelussaan mieliin tilanteita, joissa Suomen valtiojohto on joutunut tekemään ratkaisujaan hyvin yllättävissä olosuhteissa.
Kalela totesi pitävänsä ongelmallisena sitä, että ulkopolitiikka on jäänyt vaalikeskusteluissa sivuosaan, vaikka eduskuntaan olisi hänen mukaansa tärkeää valita ulkopoliittisesti osaavia kansanedustajia.
Suomen suurlähettiläänä Moskovassa 2012–2016 toiminut Hannu Himanen pitää ilmeisenä, että ennalta-arvaamattomia päätöksentekotilanteita tulee valtiojohdon eteen myös tulevan vaalikauden aikana.
– Keskeisenä asiana nostaisin esiin Venäjän tilanteen, Himanen sanoo Verkkouutisille.
– Presidentti Vladimir Putinin neljäs kausi loppuu vuoden 2024 keväällä, vuosi seuraavien eduskuntavaaliemme jälkeen. On kuitenkin täysin mahdollista, että Venäjän johto vaihtuu jo ennen sitä. Se voi tapahtua yhtäkkiä, ilman suurempaa ennakkovaroitusta.
Himanen uskoo vallanvaihdon tapahtuvan presidentti Putinin johdolla ja tämän valitsemalla tavalla – vähintäänkin näennäisen hallitusti.
– Presidentin vaihtuminen voi kuitenkin johtaa monenlaisiin yllättäviinkin seurauksiin. Ei pidä sulkea pois hallitsemattoman vallanvaihdon mahdollisuutta eikä edes valtataistelua. Suomen tulevan hallituksen keskeisiin tehtäviin kuuluukin siksi Venäjän tilanteen tarkka ja jatkuva seuranta. Venäjä-suhteiden hoidossa on presidentin ohella paljon tilaa ja tarvetta myös hallitukselle, Himanen arvioi.
– Perustuslain mukaan ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, joten tulevalta pääministeriltä tulee voida edellyttää täysipainoista paneutumista keskeisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksiin, hän painottaa.
Potentiaalisia pommeja
Myös muutokset Valko-Venäjän tilanteessa saattaisivat Himasen mielestä yllättää Suomen seuraavan hallituksen.
– Minskissäkin voi valta vaihtua – hallitusti tai vähemmän hallitusti – sisäisen kehityksen seurauksena. Valko-Venäjän muutokset voivat myös tapahtua Venäjän provosoinnin tai painostuksen seurauksena. Jonkinlainen Ukraina-skenaariokaan ei ole täysin poissuljettu, Himanen muistuttaa.
– Valko-Venäjä on lähialueellamme ja Itämeren piirissä. Yllättävät muutokset siellä voisivat johtaa kielteisiin seurauksiin myös Itämeren alueen turvallisuustilanteessa, hän toteaa.
Himanen toivoo Suomen tulevan hallituksen varautuvan myös kyberhyökkäyksiin ja vihamieliseen ulkoiseen vaikuttamiseen.
– Mitä hallitus ja viranomaiset tekevät, jos esimerkiksi sähkönjakelu tai energiantuotanto lamaantuisi kyberhyökkäyksen takia? Meillä on hyvä valmiusjärjestelmä, mutta uuden hallituksen on syytä hahmottaa todelliset riskit toimintansa alusta lähtien, hän sanoo.
”Ydinkysymystä on väistelty”
Vaikka niin ulko- ja turvallisuuspolitiikka kuin EU-asioita on viimeisen viikon aikana käsitelty aiempaa enemmän, ne ovat Hannu Himasen mielestä silti jääneet hämmentävän vähäiselle huomiolle eduskuntavaaleja edeltäneessä keskustelussa.
– Jotkut ovat moittineet ulkopolitiikan poissaolosta toimittajia, vaikkakin viime päivien vaalikeskustelut ovat muuttaneet kokonaiskuvaa., Himanen sanoo.
– Päävastuun kantavat kuitenkin puoluejohtajat ja poliitikot itse. Tuntuu, ettei eduskuntapuolueiden johdosta löydy aitoa kiinnostusta ja harrastusta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa kohtaan. Tätä on selitetty sillä, ettei ulkopolitiikalla saa ääniä, siis että äänestäjät eivät ole kiinnostuneita. Joskus myös esitetään, että ulkopolitiikasta ei keskustella, koska siitä ei ole erimielisyyksiä ja vallitsee laaja konsensus. Minusta tällaiset perustelut ovat huonoja, hän toteaa.
Himanen toivoisi kuulevansa, miten puoluejohtajat näkevät Suomen paikan Euroopassa ja maailmassa, mitä he ajattelevat Venäjästä ja Venäjä-suhteiden hoidosta, mitä Suomen turvallisuuden ja turvallisuuspoliittisten valintojen keskeisistä kysymyksistä.
– Kyse on johtajuudesta ja tulevien poliittisten johtajien visiosta. Suomen kansainvälinen toimintaympäristö on tulevalla hallituskaudella epävakaa ja vaikeasti ennustettava. Suuriakaan muutoksia ja vakavaa kriisikehitystä ei tule sulkea pois kehityksen ennakoinnista. Tulevan hallituksen ei pitäisi edeltäjänsä tavoin ulkoistaa ulkopolitiikan hoitoa presidentille. Molempien resursseja ja osaamista tarvitaan epävarmassa maailmassa, Himanen arvioi.
